Hiuskonservatiivi QHairissa

Olen hiuskonservatiivi. Vaatteilla voin revitellä, pistää välillä ranttaliksi ja näyttää tarkoituksella (ja joskus varmasti myös tahattomasti)hassulle. Hiusten suhteen olen kuitenkin ollut aina täysin erilainen.

Minulla on lapsesta asti ollut aivan tummanruskeat hiukset. Kun monilla muilla suomalaislapsilla hiukset tummenevat vasta iän myötä, on minun kutrini olleet tummat jo päiväkoti-iässä. Näin ollen edes luonnon tuomaa make overia minulle ei ole suotu.

Ja kun vaatetyylikokeiluni ovat vuosien aikaan siirtyneet ysärihopparista Spice Girls -kauden jälkeen goottihevariksi, ja siitä sitten monen mutkan kautta aikuistyyliin (joka sekin on kai vielä vähän teini), on jo selvää, ettei hiusteni stabiiliin tilaan vaikuta ainakaan se, että olisin jotenkin erityisen tarkka tai varma tyylittelijä. Jostain syystä hiuksissa erilaisten ilmeiden leikittely on kuitenkin ollut minulle vierasta. Polkan ja pitkien hiusten välillä olen sahaillut liki kolmenkymmenen vuoden aikana vain muutaman kerran, väripaletistakin on käytetty vain värit keskiruskeasta mustaan. Kaikki radikaali ja kokeellinen, se ei ole ollut minua varten!

Tämä vuosi on kuitenkin ollut poikkeus. Tai siis poikkeuksellisen radikaali minulle, vaikkei välttämättä monikaan ole edes huomannut, että kampaukseni vaihtumista. Marraskuussa tein ensimmäisen siirtoni. Kaverini Maria H. leikkasi minulle nimittäin otsiksen, jonka pätkäisemistä olin empinyt varmasti jo vuoden päivät, ja jonka leikkaamisajankin olin aluksi ehtinyt perua kahdesti ramppikuumeen iskiessä liian kovaksi.

Onnistunut mallinmuutosleikkaus oli kuitenkin sellainen kokemus, että se sai minut rohkaistumaan entisestään. Olen nimittäin todella usein joutunut pettymään kampaajakäynnillä, lähtemään itku silmässä kotiin kiroamaan sitä, miksi taas piti yrittää freesata ilmettä mitenkään. Otsis oli ensimmäinen hiustenleikkausmiitti Marian kanssa, ja eipä olisi voinut onnistua kampaajan valinta paremmin. Vaikka olenkin tuntenut Marian vuosia, ja vaikka moni yhteinen tuttumme Marialla käykin, en ole halunnut varata hänelle aikaa. Ja miksikäs en? No ihan siitä syystä, että pelkäsin pahinta. Mitä jos kaveri leikkaa kauhean kampauksen? Miten kehtaan sanoa mahdollista kritiikkiä? Tai mikä pahinta: Miten sitten nolottaisi, jos ei vain enää koskaan varaisi jatkoleikkaukseen aikaa, ja näin viestittäisi, että pieleen meni?

Tuntemattomalle kampaajalle suhteen lopettaminen kävisi iisimmin, kamun kanssa voisi tulla kriisi. Ainakin näin asiakkaan puolelle.

Nyt koko kaverikampaajakammo tuntuu jo koomiselle, kun tietää, ettei Marian käsittelyssä tarvitse pelätä katastrofia. Päinvastoin. Luulisi, että otista ei olisi vaikea tasata, mutta aina kun olen käynyt kiireen vuoksi tasaamassa hiukseni jossain muualla, olen joutunut itse saksimaan lopputulosta kotona. Ja kaikki otsiksen omistajat tietävät, että pienetkin virheet leikkauksessa näkee jokainen päivä, joten oikeanlainen malli ja leikkaustyyli on kyllä todella tärkeä. Niinpä en ole enää kuukausiin, vaikka olisi ollut kuinka kiire, käynyt kenelläkään muulla edes otsiksen tasauksessa kuin Marialla.

Maria on nykyisin stailistina uudessa Albertinkadun QHairissa. Olen muuten siinä mielessä vähän turhamainen, että haluan ne elämäni harvat kauneushemmotteluhetkeni käydä sellaisessa paikassa, jossa voin tuntea oloni vähän arkea kepeämmäksi. QHair onkin tämmöiseen hemmotteluun ja ylelliseen fiilikseen aikaislailla nappi valinta. Vai mitä sanotte lasillisesta valkkaria tai kupillisesta lattea hiushommien lomassa? Niin ja itsekin näin tehdaskotiasujana QHairin rujo sisustustyyli kolahtaa aika isosti. Esimerkiksi tuo kettinkinaulakkoidea täytyy kyllä ehdottomasti varastaa omaankin kotiin!

Ai niin. Palataanpa vielä siihen radikaalimpaan hiustyyliin. Viime viikolla Maria leikkasi hiukseni ja raidoitti latvat vaaleiksi. Tavoitteena oli värjäämättömän näköinen surffitukkatyyli, ja se taisi toteutua, kun työkaverini kysyi minulta päivä kampaajakäyntini jälkeen :”Onko aurinko vaalentanut sun hiukset tolleen?”.

(Eskon kommentti tähän kuvaan muuten: ”Näytät ihan ufolle. Tervetuloa vaan laskeutumaan tänne” :D Mutta hei: Tämä oli ainoa suoratukkakuva leikatusta ja värjätystä letistä)

Ja arvatkaapas mitä? Ei tämä herääminen hiusasioihin tähän jää. Olen nimittäin aivan intona kaikkialla katukuvassa ja netissä näkyviin shokkivärihiuksiin, ja tarkoituksena olisikin, että kesällä vaaleat latvani saavat väriä niin pinkistä kuin sinisestäkin. Nyt kun näissä vaalennetuissa latvoissa jotkut värit näkyvätkin! Ihan oikeisiin kestoshokkiväreihin en uskalla sentään koskea, mutta markkinoille on tullut jos jonkinmoisia värjääviä hoitoaineita, joilla saa shokkihiukset muutamaksi päiväksi.

Jos jollakin on vinkkejä värjäävistä hoitoaineista, niin alkakaapas laulaa! Haluan kuulla KAIKEN niistä. Kesäfleda, täältä tullaan :)

-Karkki-

*kampaajakäynti blogiyhteistyönä