Kampaajakäynti ilman värjäämistä – ensi kerran 10 vuoteen!
Mä päätin viime keväänä – kun värjäsin hiukset vaaleista takaisin tummiksi vähän ennen meidän häitä – etten enää värjäisin juurikasvuani lainkaan. Olin ollut onnellinen blondi (hah), mutta samalla myös kyllästynyt ainaiseen juurikasvukierteeseen ja siihen, kuinka paljon blondaus kulutti luonnollista hiusta.
Häiden jälkeen olenkin käynyt Umpulla tasaisesti, mutta todella paljon harvemmin kuin aikaisemmin. Mago-pidennykset vaihdettiin jossain vaiheessa kevyempiin ja lyhyempiin Balmainin tuuhennuksiin, joita sitten tukan kasvun myötä aina nostetaan tasaisesti ylemmäs. Aina silloin tällöin vanhaa vaalennettua osuutta on myös sävytetty, jotta se menisi paremmin yhteen luomu-juuren kanssa.
Nyt kun astelin viime viikolla Umpulle, oli naisella naurussa pitelemistä. ”Olisit sää vähän aikaisemmin voinut tulla. Esimerkiksi kuukautta aikaisemmin”. Täytyy myöntää, että kun juurikasvu ei ”pakota” enää liikkeelle, on myös tuo tuuhennusosioiden siirto jäänyt myös prioriteettilistassa häntäpäähän.
Ensimmäistä kertaa vuosiin, oikeasti varmasti 10 vuoteen, mä kävin viime viikolla kampaajalla niin, ettei mun tukkaa värjätty, raidoitettu tai sävytetty millään tavalla. Balmainin Double Hair -tuuhennukset otettiin irti. Sekä ne, että oma tukka hoidettiin hoitoaineella (ainakin oma tukka Olaplexillä) ja sen jälkeen Double Hairit laitettiin uudelleen päähän.
Oma tukanväri on kasvanut kyllä todella kiitettävästi. Kasvatusprojektia on takana nyt 10 kuukautta ja luomutukan raja menee tuossa korvan kohdalla. Tosin huonosta latvasta kertoo se, että kuitenkaan tukan kokonaispituus ei ole kasvanut juuri yhtään. Haperoitunut latva on siis kulunut sitä mukaa, kun terve ja hyväkuntoinen tukka on kasvanut.
Mun oman tukan ja hiustuuhennuksen pituusero ei ole kuitenkaan enää paljon mitään, joten ilolla odotan sitä hetkeä, kun saan luopua niistäkin. Tosin ei sillä: Double Hairit on omalla kokemuksella EHDOTTOMASTI parhaat tuuhennukset, joita en oikeasti edes huomaa koskaan käytössä. (Paitsi jos ne laahaavat tuolla puolessa niskassa, kuten jo viime viikolla, koska olin niin laiska menemään nostattaaan niitä)
Ehkä vuoden tai kahden päästä maaliskuussa minulla on – taas kerran – pitkä ruskea tukka. Omaa kokonaan.
Joten pieni vinkki tähän loppuun: Mä kuvittelin ennen, että oman tukkavärin ja tukan kasvatus tulee olla joku kauhea kärsimysoperaatio. Sellainen, jolloin päässä on vuosia keskeneräinen ulkomuoto karmealla värirajalla. Mä olen Umpun käsittelyssä kuitenkin tajunnut sen, että myös nämä välivaiheet voi tehdä pehmeästi. Sillä tavalla, ettei tukan tarvitse näyttää räjähtäneelle ja laittamattomalle kahta vuotta putkeen, vaan kasvatusoperaation ja värin vaihdonkin aikana tukasta saa kauniin tietyin toimenpitein. Koska olisihan tämäkin kuontalo aika eri näköinen, jos korvan kohdalla olisi tummaruskean ja vitivalkoisen raja, ja olkapäille ulottuisi epätasaiset latvat, joita ei olisi leikattu vuoteen.Voisin vaan kuvitella, kuinka turhauttavaa kasvatuskin olisi, jos ei saisi yhtään jeesiä kolmesta tekotukkapalasesta.
-Karoliina-