55 neliötä, osa 1 : Meidän kodin raamit

Kesällä tapasin uuden ihmisen, jonka kanssa hetken juteltuamme juttu kääntyi sisustusasioihin. Hän kysyi jotain kodistamme, ja minäpä siinä tuumasin, että miksi vain puhua meidän kämpästä, kun voin saman tien näyttää kuviakin siitä.

Niinpä suuntasin kännykällä nettiin, tänne blogiin, ja sain hetken jos toisenkin kulumaan etsien kuvia. Ensin ajattelin, että hakusanani oli väärä, mutta lopulta piti todeta – omaksi äimistykseksenikin – etteihän täältä juuri mitään löydy.

Erikoiseksi tämän tilanteen teki se, että muiden blogeissa juuri ne sisustus-, koti- ja remppajutut ovat melkein niitä kaikkein mielenkiintoisimpia. Miksi en ollut itse siitä aiheesta tajunnut kirjoittaa?

Siispä päätin näin syksyn ja sateisten kotoilukelien kunniaksi pykäistä pystyyn taas yhden uuden postaussarjan. Se kertoo meidän kodista, ja sen nimi on 55 neliötä.

Ennen ensimmäistä ihan oikeaa kämpänesittelypostausta, joka keskittyy muuten Neiti-F:n huoneeseen, ajattelin kertoa teille muutaman faktan ja asumisemme reunaehdot.

Meidän koti on yhtä aikaa uusi ja vanha. Ja se muuten olikin se juttu, johon me tässä asunnossa ja talossa ihan ensimmäisenä myös rakastuimme.

Talo, jossa asumme, on 40-luvulta. Alun perin rakennus toimi tehtaana ja toimistotilana. Sitten sen annettiin ränsistyä aivan kauheaksi, kunnes muutama vuosi sitten aloitettiin massiiviset saneeraustoimenpiteet. Vanha tehdas muutettiin asuintaloksi. Sellaiseksi, jossa kaikki on tavallaan uutta ja siistiä, mutta jossa talon historiaa ei ole haluttu peitellä. On betonipylväitä, rappaamattomia seiniä ja katossa näkyviä putkia. Niin ja sellaisia vanhoja massiivisia kiviseiniä, joiden ansioista yksikään koti tämän talon sisällä ei ole toistensa kanssa identtinen.

Tämmöinen on siis talo, jossa majailemme. Jos sulle tulee mieleen joitain sisustukseen ja kotiin liittyviä kysymyksiä tai postausideoita, let me know! Mikä olisi esim. toivepostauksesi liittyen kerrostaloasumiseen?

 

-Karoliina-