Sairastelua ja autoilua

Moikkis,

tämmöistä tunnelmaa TAAS täällä. Eepin jalka kyllä paranaa, mutta pirun hitaasti. Uusi potilas on Neiti-F 🙁 Kuumetta ja mitä todennäköisimmin munuais(tai virtsa-)tulehdus. Tai ehkäpä angiina. Takana kaksi lääkärireissua vuorokauden sisällä. Onneksi on lapsivakuutus ja ihana huikean hyvä Lahden Mehiläinen!!

Tätä yhtäjaksoista sairastelua on kestänyt nyt jo kohta 8 viikkoa, joten homma alkaa vähän kyllästyttää! Toisaalta tämä on jo niin surkuhupaisaa, että tuntuu, että Eepin ja mun huumorintaju on vaan kasvanut viikkojen saatossa 🙂 Kun on oikein ankeaa, ei kannata ainakaan enää pahentaa tilannetta synkistelyllä.

 

Jos taudeista jotain positiivista vielä hakee, niin ainakin se täytyy todeta, että olen alkanut taas ajaa autolla. Omat Helsinkivuoteni 2005-2011 tekivät nimittäin sen, että julkiseen liikenteen ollessa huippu, en ajanut autoa vuosiin. No sitten kun muutimme takaisin tänne sporakiskojen ulkopuolelle, jäi autohannailu päälle.

 

Kun pari viikko sitten Esko loukkaantui, ei minulla ollut kuitenkaan enää muuta mahista, kun hypätä auton rattiin. Ja hyvinhän se on lopulta mennyt (kop, kop)! Autoilu onkin ollut ihan kivaa, ja olen kokenut sen jopa ihan vapauttavana: Jos haluan mennä ostamaan vaikkapa kanervan pihamaalle, sen kun vain karautan kukkakaupalle.  Ehkä pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle.

 

Parempaa huomista toivonpi meille!

 

-Karkki-

 

p.s. Kun olimme eilen lähdössä taas lääkärikierrokselle, Eepi tokaisi (ja vielä aivan tosissaan) kuinka kivaa on käydä välillä tuulettumassa kodin ulkopuolelta. Kiteyttää aika hyvin sen, kuinka jännää meidän elämä on viime viikkoina ollut :D