Joululapsen lahjominen

Joulu on taas, joulu on taas…

Ulkona on loskaa, käsillä vuoden tyhmin kuukausi: Tästä ei pääse läpi kuin sillä, että alkaa virittäytyä jo joulun tunnelmaan.

Olen kuullut, että jouluihmiseksi joko synnytään, tai sitten ei. Että kyse on siitä, onko lapsuuden kodissa joulu ollut Se Juttu. No: meillä on ollut, ja niinpä myös Eepin, minun ja Neiti-F:nkin kotona on raikuneet jo joululaulut useana päivänä 🙂 Neidin toivelaulu nukutuksessakin on ”joulu-ukki”.

Hehkuttelen vielä varmasti monessakin postauksessa joulujuttuja, mutta nyt kyselisin vähän teidän käsityksiänne joululahjoista. Neiti F:llä on nimittäin syntymäpäivä joulukuun alussa, ja vaikka ennen hänen syntymäänsä manasinkin useaan kertaan, että ”minun lapseni saa ihan varmasi syntymäpäivälahjat ja joululahjat erikseen, ettei vaan traumoja pääse syntymään”, niin olen kyllä alkanut pohtia tätä ylenpalttista lahjakuukautta vähän tarkemmin.

Tuntuu nimittäin aivan järjettömällä oikein keksimällä keksiä, mitä tavaraa sitä tyttärelleen oikein taas hankkisi. Tietysti olen sitä mieltä, että molempina päivinä häntä muistetaan, mutta kuinka voisin estää, ettei koti täyty turhasta krääsästä? Viime vuonna Neiti-F ei vielä paljon ymmärtänyt lahjoistaan, mutta nyt vaikkapa PO.P:n lahjakortti ei hänessä varmasti paljon väristyksiä (ainakaan hyvään suuntaan) synnyttäisi. Hänen suosikkinsa ovat Minni Hiiri ja Disneyn prinsessat. Ja mutsin musta-valkoinen väri-into saa kolahduksia ”Mä tykkään pinkistä -toiveilla”.

Onko joululapsen vanhemmilla vinkkejä tilanteeseeni?

Entä: Missä suhteessa lapsenne saavat ns. hyödyllisiä lahjoja (vaatteita, lakanoita, ruokailutarvikkeita, harrastusvälineitä…) ja sitten niitä ihan vain iloksi ostettavia (leluja, herkkuja, pelejä…)

Glögiterveisin: Karkki

Kuvat:

Anniina Isokankaan joulukortit, myynnissä PaaPii Designen shopissa