Pitääkö pikkuputiikissa pulittaa miljoonia?
Kirjoitin teille viime keväänä vierailustani CashCow-vaateliikkessä. Ja paljon sen jälkeen on tapahtunut. Niin itse vaateliikkeelle kuin minullekin kuluttajana.
Ensinnäkin. CashCow ei löydy enää City Centerissä, vaan Kampin kauppakeskuksen 5. kerroksesta. Syksyllä CashCow nimittäin sulki ovensa CityCenterissä, teki pari Pop up –keikkaa ja muutti vaatteineen Kamppiin.
Liikkeen ihanat vaatemerkit säilyivät onneksi kuitenkin aikalailla ennallaan. Skandinaavishenkisten Bruuns Bazaarin (mun ehdoton suosikki!), Minimumin, Minuksen ja Oilin lisäksi uutena tulokkaana putiikin vaaterekeissä komeilee nyt Suomessa ainoastan CashCowsta saatava sporttimerkki Lorna Jane.
Jos liike on kokenut mullistuksia viime postauksen jälkeen, niin on tehnyt myös oma ajatusmaailmani. Kun vielä keväällä kerroin, että joskus on pakko ostaa 15 euron paita, olen nyt vähän toista mieltä. Tai siis tietysti edelleenkin ostelen ennemmin edullisia vaatteita kuin megakalliita – eihän tulotasoni ole minnekään kohonnut – mutta jotenkin en voi olla huomaamatta oman tekstini takaa sitä, etten todellisuudessa, yrityksistäni huolimatta, ollut vielä silloin oikeasti valmis vähentämään shoppailukertojeni määrää. Ehkä ajattelin, että yksi putiikkiostos vuodessa antaa luvan ostella muutaman käyttökerran toppeja ilman omatunnontuskia.
Nyt ajattelen niin, että olipa tuote halpa tai kallis, ketjuliikkeestä tai erikoisliikkeestä, teen ostopäätökseni aina yhtä harkiten. Kaipa se Hyvän mielen vaatekaappi on nyt todella iskostunut mieleen!
No sitten taas takaisin liikkeeseen. Kävimme nimittäin Eskon kanssa pari viikkoa sitten tsekkaamassa CashCow`n uudet tilat, ja jutustelimme samalla lisää liikkeen omistajan, Annan, kanssa yrittämisestä ja vaatteista. Esko ihastui aivan heti Minimumin hassutteleviin miesten vaatteisiin, joita ei muuten saa mistään muualta Helsingistä.
Itse jumituin taas kerran Bruuns Bazaarin vaatteiden eteen. Hyvin leikatut ja ommellut vaatteet kolahtavat aina. Ja kun klassisiin malleihin on yhdistetty aina jokin nuorekas juju niin, ettei perinteinenkään vaate näytä tylsälle, on vaate mielestäni täydellinen.
Se, mikä pisti tällä kertaa liikeessä erityisesti silmään, oli tuotteiden hinta-laatu –suhteen erinomaisuus. Ehken viime keväänä tajunnut kurkkia vielä niin tarkasti vaatteiden materiaalilappuja, että olisin ymmärtänyt, mistä tuotteiden hinnat koostuvatkaan. Nyt kuitenkin – valaistumisen kokeneena – huomasin, että pieneksi erikoisliikkeeksi, jossa palvelu on taattua, tuotteiden hinnat olivat hyvinkin kohtuullisia!
Anna kertoi myös, että moni muukin ajattelee virheellisesti, että ”putiikki” tai ”erikoisliike” ovat välittömästi merkki hintaluokasta, johon tavallisella ihmisellä ei ole varaa. Todellisuudessa vaikkapa CashCow`n vaateripustimilta ja pöydiltä löytyy aivan saman hintaluokan tuotteita, kuin mistä tahansa muustakin vaateliikkeestä. CashCow`n eduksi voi kuitenkin laskea sen, ettei nämä vaatteet tule joka nurkalla vastaan. Niin ja palvelu, Annan isän itse nikkaroimat sovituskopit ja kaunis ostosympäristö puhuvat vielä pienen liikkeen puolesta.
Päätimmekin Eskon kanssa, että aina kun meillä on tarvetta uudelle vaatteelle, käymme ensin läpi pienet, yksityisten yrittäjien, tuttujen tekijöiden tai lähiseudun toimijoiden liikkeet, ja vasta sen jälkeen – jos jostain syystä on tarvetta – suuntaamme suuriin ketjuihin.
En halua asettaa pieniä liikkeitä ja ketjuliikkeitä hyvis-pahis –asetteluun alle – koska eihän asia ole niin yksinkertaista – mutta itse koen, että jos minun on mahdollista tehdä edes puolet ostoistani ihmiseltä, josta tiedän enemmän kuin vain etunimikyltin rinnassa, on se hyvä ostoteko. Toki ketjuliikkeetkin tekevät usein valtavasti hyviä tuotteita ja tuottavat monet tuotteensakin vielä ekologisesti, mutta uskon, että ne pyörivät upeasti, vaikka muutaman paidan jättäisinkin sieltä ostamatta.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että varsinkin eettisistä ja hyvännäköisistä vaatteista kiinnostuneet miehet: Käykääpä CashCow`ssa. Nimittäin liikkeen Knowledge Cotton Apparel on merkki, joka on ottanut kierrätysteeman tosissaan. Merkin sadetakki on valmistettu kierrätetyistä muovipulloista, vaatteiden värit ovat myrkyttömiä, villavaatteet ”happy sheepeiltä” ja farkutkin sellaisia, että normaaliin farkkupariin menevän 45 vesilitran sijaan näiden denimien valmistukseen menee vain yksi litra vettä. Aika huikeaa, eikö totta?
Mikä on sinun suhteesi pieniin vaateliikkeisiin?
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.