Diginatiivisukupolvi, iPad ja Neiti-F
Kun F oli iPadilla jossain Iholla-jaksossa hetkisen, alkoi sähköpostini ja blogin kommenttikenttä täyttyä iPadin käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja mielipiteistä. Mikä oli peli, jota F pelasi? Kuinka teillä lapsi saa pelata ruokapöydässä? Mitkä pelit opettajanäkökulmasta kehittävät lasta?
Päätin, että koska aihe kiinnosti niin monia, kirjoitan yksittäisten viestien sijaan aiheesta aivan oman vastauspostaksen. Ja se menee näin:
Miten F käyttää Pädiä tai muuta tietotekniikkaa ja tv:tä?
F ei osaa käyttää tietokonetta. Meillä pöytäkone on oikeastaan vain Eskon ja minun töitä varten, eikä F edes ymmärrä – kosketusnäyttösukupolvena – miten hiiri toimii.
Telkkarista F ”katsoo” lasten aamuohjelmat. Ts. tv on usein aamulla auki, kun puetaan vaikka vaatteita ennen päiväkotia. Silloin hän kuitenkin usein keskittyy muuhun, ja tv jää taustahölinäksi. Arkiaamuisin tv on meillä auki ehkä 15 minuuttia. Viikonloppuaamuina F katsoo NiksiNellan ja muutaman muun tärkeän ohjelman. F ei kuitenkaan ole ihminen, joka viihtyisi tv:n edessä pitkiä aikoja. Ja hyvä tietysti niin.
Oikeastaan ainoa oikea tv-hetki F:llä on , ylläripylläri, iltapäivän Pikku Kakkosen aikaan. Sen F katsoo lähes poikkeuksetta.
Pädiä F käyttää suvereenisti. YleAreena toimii viihdykkeenä junamatkoilla ja joskus muuallakin reissussa. F:llä on olemassa ns. Pädi-kello, eli munakello, josta väännetään hänelle kaksi kertaa päivässä ns. pädiaika. Yksittäinen aika on päivästä riippuen 15-25 minuuttia. Arkena F saattaa siis vaikka katsoa Areenaa tai leffoja hoitopäivän jälkeen vartin, kun minä teen vaikkapa ruuan. Illalla hän saa luvan pelata toisen vartin.
Viikonloppuisin, kun F herää esimerkiksi klo 6.00, ja me haluamme vielä Eskon kanssa nukkua, saa F katsoa Pädiä vieressämme sängyssä jopa 30 minuuttia. Tämä siis ihan oman unisuutemme ja laiskuutemme vuoksi. Tosin sen tiedän, että viikonloppuisin F saa meidän ”oikeaa” aikaamme, leikkiä ja puuhastelua niin paljon, ettei kovin suurta morkkista aamun pitkähköstä Pädi-ajasta tule potea.
Joskus F saa viikonloppuisin vuokrata leffan. Silloin luonnollisestikin muu telkkarinkatselu tai pädittely ovat pannassa.
Miksi F:llä on omassa huoneessaan telkkari?
F:n papalta vapautui uuden töllön tieltä tämä vanha tv, joten päätimme sijoittaa sen F:n huoneeseen. Tätä telkkaria F katsoo kuitenkin ehkä kerran kahteen viikkoon. Itse asiassa niin harvoin, ettemme minä ja F edes osaa avata monimutkaista tv-digiboksi –yhdistelmää ilman Eskoa. Oman huoneen telkkari on hyvä vaikkapa silloin, kun minä imuroin muualla asunnossa. Tai meillä on aikuisvieraita, ja juttelumme häiritsee F:n Pikkis-aikaa.
Saako F olla Pädillä ruokapöydässä?
Saa ja ei. Kun me syömme perheen kanssa, ei Pädi kuulu pöytään. Minä haluan, että ainakin kerran päivässä me juttelemme ruuan ääressä koko kööri. F:llä on kuitenkin tapana napsia alkupalat, eli salaattiainekset erikseen ennen pääruuan valmistumista, ja jos hän haluaa samalla käyttää siihen Pädi-aikansa, on se meistä ihan ok.
Jos F joutuu syömään yksin (vaikkapa iltapalan), kun me teemme kotipuuhia, on F:llä usein ”ruokakirja”, jota hän selaa.
Vaikuttaako Pädillä oleminen F:ään?
Jos F on pädillä kauemmin kuin 25 minuuttia, tulee hänestä mielestäni levoton. Siksi tämä aikaraja meillä. Tätä pienempi aika voi tehdä joskus hänelle jopa hyvää. Ohjelmaa katsoessa hän voi rauhoittua hetkeksi alas.
Mitä pelejä F pelaa?
Opetuspelejä ja aivan hömppää.
Pikku Kakkosen pelit ovat varmasti ihan ok, vaikkei niistä mielestäni F:n ikäinen enää opikaan paljon mitään uutta.
Joskus F pelaa Muumien Pukuleikki-peliä tai sitten Palace Pets–sovellusta. Turhia, mutta voi kuinka F rakastaakaan niitä.
Opetuspeleistä parhaita ovat Iholla-sarjassakin nähty Matikkaa 3-6 vuotiaille sekä Sanapeli suomi, jossa opetellaan kirjoittamaan ja lukemaan. Ihan pienille taaporille kiva peli on SoundTouch, jossa lapsi voi painaa erilaisten piirrettyjen eläinten ja asioiden kuvia, jolloin näyttöön avautuu oikea valokuva eläimestä. Samalla taustaääni toistaa asian nimen, esimerkiksi ”ankka”, ja samalla sovellus vielä antaa esimerkin eläimen ääntelystä. F ”pelasi” tätä ehkä 1-2-vuotiaana.
Jos hampaiden peseminen tuottaa ongelmaa, kannattaa Pädille ladata Ginger-kissa, jonka kanssa voi yhdessä pestä hampaat. Lopussa kissa väläyttää valkoisen hymyn.
Lopuksi vielä muutama sananen lapsista ja tietotekniikasta.
Viime viikolla uutisissa oli juttu, että moni opettaja on tipahtanut tietotekniikkakelkasta, eikä näin ollen enää voi auttaa oppilaitaan mm. kriittisten mediataitojen opettelussa. Itse ajattelinkin, että emme voi vanhempinakaan kieltää koko tietotekniikkaa. Se voi onnistua vielä pikkulapsilta, mutta viimeistään kouluikäiset saavat laitteet käsiinsä, vaikka vanhemmat eivät sitä sallisikaan.
Uskonkin lasten valvotun ja kohtuullisen pelaamisen, sekä järkevän tv:n katselun johtavan lopulta parempiin tuloksiin kuin totaalikieltämisen. Netissä, peleissä ja ohjelmissa on paljon hyvääkin, kunhan ne ovat vain valittu ikään ja kehitystasoon sopiviksi, niiden käyttöä valvotaan, eikä ajat ruudun äärellä venähdä liian pitkiksi.
Haluatko kysyä vielä jotain muuta iPadin tai tv:seen liittyvää? Entä kuinka itse suhtaudut omassa elämässäsi tai lastesi kanssa tietotekniikka-asioihin?
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.