Elämä uniongelmaisen puolisona
Esko on pariinkin otteeseen (täällä ja täällä) kertonut siitä, millaista on, kun kärsii unettomuudesta.
Mä taas mainitsin teille joskus, että olen hyväuninen. Ja niin olenkin, pääasiassa.
Unettoman puolisona olen kuitenkin joutunut mukaan maailmaan, jossa uni tai pikemminkin sen puute ohjailevat elämää.
Kun tapasin Eskon, muistan, kuinka kummallisena pidin sitä, että aikuinen ihminen nukkuu päiväunia. Eikä vain bileillan jälkeen. Vaan lähes joka päivä. Ihan niin pieteetillä, että unet ohjailivat monien menojen suunnittelua ja ohjelmaa.
Kun aloin odottaa F:ää, en kertaakaan ajatellut, miten itse kestäisin yövalvomisia. Mietin, miten Esko selviäisi siitä.
Jonkin ihmeen kaupalla F:n vauva-aika taisi kuitenkin Eskon uninen suhteen mennä ihan hyvin. Minä valvoin arkiyöt ja viikonloppuna vuorottelimme. Olisi kai se ollut aika liian kova nakki, jos Eskon uniongelmat olisivat tulleet vielä alati itkevän vauvan ongelmien päälle. Sentään jokin järki tuolla yläkerrassakin sille, mitä ihminen kestää!
Nyt, viimeisten vuosien aikana, uniongelmat ovat saaneet Eskossa taas vallan. Kun itse nukahdan lähes heti silmät ummistettuani, enkä heräile jokaiseen rasahdukseen, tuntuu hyvin vaikealle ymmärtää, että toisen on niin vaikea nukkua. Hänen unensa häiriintyy vieraasta nukkumapaikasta, huonelämpötilasta, illan keskusteluista, töistä, urheilusta, iltapalalla nautitusta viinilasillisesta. Ihan mistä vain!
Niin kuin joku Eskon unipostauksen kommenttiboksissakin taisi sanoa, ei parisuhteessa kuulu nukkua eri sängyissä. Ei kyllä minunkaan mielestäni, mutta se on esimerkiksi asia, josta olen joutunut antamaan periksi. Jos Esko saa nukuttua edes himppasen paremmin sohvalla, on se varmasti nyt ainoa viisas ratkaisu.
Samoin olen joutunut tekemään kompromisseja ja myönnytyksiä muissa asioissa. Itse pidän aikuisten päiväunia oikeasti ajan haaskaamisena. Ennen yritin kitkeä niitä Eskosta pois. Nykyisin olen joutunut myöntään, etten voi niitä Eskolta kieltää. Ja niinpä hän nukkuu, monena iltapäivänä viikossa.
En myöskään enää koskaan oleta, että minun olisi mahdollista olla perheessämme se, joka saisi nukkua yön putkeen. Toki minuakin väsyttää välillä yöheräilyt, mutta olen silti ajatellut, että minun kuuluu olla se, joka herää öisin käyttämään F:n pissalla, silittämään tai antamaan vettä. Minä kun en sen jälkeen valvo montaa tuntia putkeen, vaan simahdan heti uudelleen uneen.
Olen huomannut, että minusta on tullut itsestänikin tietynlainen unistressaaja, vaikkei stressi koskekaan omaa untani. Jos meidät kutustaan yökylään, alan heti tehdä päässäni järjestelyjä sen suhteen, miten Esko saisi parhaiten nukuttua. Kotona taas mietin jo etukäteen illalla kaikki ne kohdat, joissa voisin yrittää vähentää aamulla metelöintiä, etten häiritsisi Eskon unta. Pohdin myös sitä, miten saisin F:nkin nukkumaan paremmin. Miten hän ei herättäisi isäänsä. Huomaan miettiväni päivittin erilaisia ratkaiskeinoja ongelmaan, vaikka en edes kunnolla ymmärrä koko unettomuuden luonnetta.
Yleensä yritän jutella Eskon kanssa aiheesta, tsempata. Mutta välillä olen jopa kieltänyt koko unesta puhumisen kotonamme. On tuntunut ahdistavalle, että niin normaalista aiheesta täytyy keskustella päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Toisinaan koko aihe on kiukuttanut minua, toisinaan olen kokenut olevani sen edessä aivan toivoton.
Kaiken arkisen harmin lisäksi koko uni on saanut meillä niin suuret mittasuhteet, että sitä on edes vaikea ymmärtää. Tuntuu sille, että uni alkaisi ohjailla myös meidän suuria elämänvalintojamme. Aina kun vaikkapa puhumme mahdollisuudesta toiseen lapseen, palaamme Eskon väsymykseen. Miten kukaan, joka ei nykyisellään meinaa pysyä päiviä hereillä, jaksaisi vielä yöllä heräilevää vauvaa.
Unettomuus on asia, joka ei todellakaan ole vain uniongelmaisen asia. Se vaikuttavat koko perheeseen.
Onko teissä lukijoissa kohtalotovereitani : Kenen muun siippa kukkuu yöt? Entä muistaako joku lapsuudestaan hetkiä, jossa olisi ymmärtänyt omien vanhempiensa kärsivän uniongelmista?
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.