Bloggaamisella saa helposti rahaa ja ilmaisia lahjoja. Vai saako?

Kun kirjoitin viime viikolla saman postauksen sisällä sekä äitienpäivästä, että blogiyhteistyöjogurtista, sain lähes ensimmäistä kertaa elämässäni kommentteja siitä, kuinka blogissani kaunis ajatus ”hukutetaan tällaisen mainonnan alle”. Kuulin myös, että ”viimeaikoina koko blogi on pyörinyt ilmaisten tuotteiden esittelyn ja mainonnan ympärillä” ja että ”blogin taso on mennyt huimasti alaspäin juuri sen takia, että lähes jokainen postaus on täynnä pelkkää mainontaa”. Koska asia herätti kiinnostus ja mielipiteitä jopa kolmessa eri lukijassa, ajattelin, että minun olisi varmaan fiksu kertoa bloggaamisesta työnä ja sivutyönä ihan näin kokonaisen postauksen verran, koska varmasti moni muukin kuin postaukseen kommentoijat joskus asiaa miettivät. Ensinnäkin haluan sanoa, että olen tietysti harmissani, jos blogini taso on lukijoideni mielestä laskenut. Koska. Teitähän varten tätä työtä teen. Koen kuitenkin, että minun on kerrottava, mitä tämä työ on, ja kuinka yhteistyöt ja raha eivät ole niin yksinkertainen asia, kuin aluksi voisi luulla. Itse julkaisen 7-14 postausta joka viikko. Ja sehän tekee yhdestä kahteen postausta joka päivä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Myös niinä päivinä, kun on loma, laiskuus, sairaus tai pitkä työpäivä koulussa takana. Niinäkin päivinä tekstiä kirjoitetaan, tietoa etsitään, kuvat otetaan ja muokataan. Niin ja kommentteihin vastataan, sähköpostit lähetetään ja somessa ollaan. En ole koskaan laskenut työtunteja tähän kaikkeen, mutta viikkotyötunnit liikkuvat varmaankin siinä 14-20 välillä (mm. tässä syy, miksi minua ei näy usein pressitilaisuuksissa. Tunnit eivät vain riittäisi). Olen kuitenkin niin tottunut bloggaamiseen, etten varmasti edes osaisi enää olla ilman tätä tärkeintä harrastustani ja toista työtäni. Bloggaaminen on elämäntapa ja minun keinoni olla kiinni kirjoittamisessa, ajankohtaisissa asioissa ja mediassa. Se, että nautin tästä hommasta suunnattomasti, ei poista sitä tosiseikkaa, että tämä on muuttunut väljästi suoritettavasta harrastuksesta työksi. Ja työstä. Siitä kun tunnetusti maksettu palkkaa. Bloggaajan palkka on vain asia, joka vuodesta toiseen herättää keskustelua. Ne rontit kun tuntuvat saavan koko ajan ilmaista kamaa ihan tuosta vaan. Vai meneekö se ihan niin? En voi kun puhua itseni puolesta, kun en muiden palkkauksista tiedä, mutta itselläni homma menee näin.

1. Ilmaista tavaraa ei ole. Olen juuri jättänyt verottajalle mm. viime vuoden listaukseni kaikesta siitä ”ilmaisesta” jota olen saanut, ja voin sanoa, että jokaisesta niistä maksan se summan, mikä kuuluukin, koska niin hyvinvointivaltio verotuksellaan toimii.
2. Joudun merkitsemään tuloikseni myös ne ”lahjat”, joita en ole koskaan halunnut enkä pyytänyt, vaan ne ovat vain ilmestyneet kotiini. Kuinka moni teistä olisi valmis maksamaan tavarasta, jota et ole halunnut?
3. Palkkaa saavan bloggaajan palkka koostuu (usein portaalipalkan lisäksi) yhteistyökampanjoista. Ja minusta se on todella fine. Itse koen, että yhteistyöt ovat tämän työn yksi kiinnostavimmista jutuista: Niiden avulla kun voi tutustua usein johonkin ihan uuteen ja mielenkiintoiseen, tai vaihtoehtoisesti tuoda esille jonkin vanhan suosikin olemassaoloa. On ihanaa, kun saan kamppisten avulla oppia koko ajan uutta ja olla näin myös ajan hermoilla. Se on mielestäni osa life style –blogin ideaa.
4. Joskus pohdin, miksi bloggaajat – jotka rehellisesti merkitsevät yhteistyöt – joutuvat silmätikuiksi, vaikka samaan aikaan aikakauslehtien ei tarvitse tehdä samanlaisia yhteistyömerkintöjä juttuihinsa. Vai mistä luulette, että lehtien vaate- ja kosmetiikkavalinnat ja kuvissa esiintyvät tuotteet ovat peräisin? Tuntuu sille, kuin suoruudesta ja rehellisyydestä rankaistaisiin. (Minun postauksissani alussa oleva palkki kertoo Bellablogit- yhteistyösä, postauksen alla oleva *-merkintä puolestaan omasta yhteistyöstäni. )
5. Kaikki, mitä blogissani ”mainostan”, en todellakaan ole saanut ilmaiseksi tai millään alella. Ihan rehellisesti minusta on kiva kertoa positiivisia kokemuksia ja uutisia ihan ilmaiseksi. Näitä ovat olleet vaikka viimeaikaiset Berrypicker-murot, MicroMax-potkulauta, optikkoaurinkolasien suositteleminen ja lukihäiriötesteihin rekrytoiminen.
6. Se, että blogissani olisi ”koko ajan” yhteistyöpostauksia ei kyllä pidä paikkaansa. Yhteistyöt tulevat toisistaan tietämättä, joten toki jollakin viikolla niitä voi olla esimerkiksi kaksi. Mutta sitten on kuukausia, ettei ole yhtään. Esimerkiksi keväällä on ollut niitäkin palkkakausia (kokonainen kuukausi), etten ole tehnyt yhtään kampanjaa.
7. ”Jokaista (kampanjaa) ei tarttis ottaa”. Voin käsi sydämellä kertoa, että en todellakaan ota kaikkia yhteistöitä, joita minulle tarjotaan. Minusta on tärkeää, että myös yhteistyöt ovat linjassa blogini muun linjan kanssa.Tällä viikolla olisin voinut mm. ottaa vastaan yhteistyön, josta olisin saanut korvasta enemmän kuin mistään muusta tähän asti. En ottanut sitä vastaan, koska brändi soti ajatusmaailmaani vastaan.
8. Kampanjat, yhteistyöt tai muut bloginostot eivät ole välttämättä bloggaajan ahneutta. Itse ainakin koen, että on mahtavaa tuoda esille joitain sellaisia pieniä toimijoita, joilla ei olisi esimerkiksi varaa tai mahdollisuuksia mainontaan. Tämä on siis minun tapani auttaa, kerran voin niin tehdä! Tämmöisiä postauksia ovat vaikkapa Sanni Kariniemen korut, Ateleje Iinan ompelupalvelut, Steve’n’seagulls -bändi ja vaikkapa omat blogisuosikkini. Arvatkaapa maksettiinko niistä. Tavaraa tai rahaa? Ei.
9. Ja lopuksi vielä ajatukseni siitä, miksi ”hukutan hyvän idean kaupallisen kampanjan alle.” Itse ajattelen, että jos minulla ei olisi tuotteen teeman ympäriltä mitään muuta sanottavaa kuin että ”osta tämä tuote”, en ottaisi kampanjaa lainkaan. Silloinhan kyseessä olisi mainos, eikä blogipostaus! Tarkoitukseni ei siis ole mitenkään hämyisästi ujuttaa yhteistyötä (joka on merkitty siis jo selvästi postauksen alussa) muun aiheen sekaan, vaan nimen omaan kirjoittaa aiheesta kokonaisuutena. Aivan siis sillä samalla linjalla, miten muutenkin postaukseni teen.

  Lopuksi haluan sanoa, että harva bloggaaja voi tarjota lukijoilleen laadukasta luettavaa ja kateltavaa vähintään kerran päivässä ilman, että saa ajankäytölleen korvausta. Haluaisinkin, että bloggaajien palkat olisivat yhtä luonnollinen osa kuin printtilehdistä maksettava summa lehtitilauksen tai irtonumeromaksun muodossa. Jos halutaan toimituksellista sisältöä, joka päivä, harva voi tuottaa sitä ilman palkkaa. Näillä ajatuksilla kohti ihanaa sunnuntaita 🙂 -Karoliina-