TBT: Ei kenenkään kylkiluusta
Vaikka alkuviikosta kerroinkin, ettei Eskon ja mun kasvatuslinjat ole aina kohdanneet, on tästä asiasta oltu yhteisymmärryksessä niin vuonna 2010, tämän TBT-tekstin kirjoitusvuonna 2013 kuin nytkin. Tyttöys ei ole toiseutta! —————————————————————————————————————-
Olen kasvanut lapsuuteni kodissa, jonka seinien sisällä hääri yksi mies – isäni – ja viisi naista: Minä, kaksi pikkusiskoani, äiti ja vieläpä äitini äiti, eli Wanhamummo (nyt 96 vuotta). Kuten olen jo jossain kolumnissanikin kirjoittanut, on arvostukseni vanhempieni kasvatustyötä kohtaan noussut vain vuosi vuodelta sitä mukaan, mitä enemmän itse olen alkanut pohtia ja toteuttaa kasvatustyötä (kotona ja töissä). Meidän perheessämme tyttöys ei ollut nimittäin toiseutta, vaan meillä vallitsi ajatus siitä, että kyllä tytötkin pystyvät ihan kaikkeen mihin pojatkin. Elämä oli meille avoinna mahdollisuuksia: judoa ja tanssitunteja, meikkausta ja metsässä rämpimistä naama ruvella. Tyttöenergia rullasi talossamme niin, ettei koskaan tullut edes mieleen, että sukupuoli voisi olla meille mikään rajoite.
Nyt katsoessani lapsuuttani taaksepäin, huomaan, että vanhempani olivat, jos ei nyt aivan radikaaleja, niin ainakin kahdeksankymmentäluvun yleistä kasvatuslinjaa katsoen, aika valistuneita. Uskonkin, että he oikein tietoisesti olivat tehneet sen valinnan ja ne käytännön ratkaisut, jolla he halusivat tukea tyttäriensä kasvua terveiksi ja terveitsetuntoisiksi naisiksi. Naisiksi, jotka näkivät itsensä arvokkaina. Samanarvoisina, kuin miehetkin.
Kun sain tietää olevani raskaana, olin heti 100% varma siitä, että mahani sisällä kasvoi tyttö. En oikeasti olisi voinut edes kuvitella, että minulle syntyisi poika. Olen nyt monta kertaa sanonutkin, että onneksi näin kävi. Ei siksi, että minulle sukupuolella oikeasti olisi ollut väliä, vaan siksi, että en olisi kertakaikkiaan tiennyt, miten poikia pitää kasvattaa. Tyttöjen kasvatukseen minulla kun oli niin hyvä omakohtainen malli lapsuudenkodistani, että en voinut kun toivoa, että voisin apinoida edes puolet siitä vanhemmuuden taidosta.
Kasvatuksesta ja vanhempana olosta oppii tietysti joka päivä jotain uutta. Ja monet asiat kääntyvät vielä päälaelleenkin, kun asiaa on saanut pohtia vuoden tai pari. On kuitenkin olemassa joitain asioita, joita en koskaan F:n kasvatuksessa halua unohtaa. Vaikka aihe onkin näin abstrakti, pistän tähän muistilistan itselleni, joita ainakin itse yritän ja yritämme muistaa F:n kasvatuksessa:
- Erityisesti faijat: Kehukaa tytärtänne! Hänen taitojaan, kauneuttaan, olemassaoloaan. Kun tytär arvostaa itseään, hän selviää vastoinkäymisistä, eikä joudu kenenkään roskakoriksi. Isä antaa mallin siitä, millainen mieskunta on.
- Auta lasta luomaan realistinen kuva itsestään. Hyvä itsetunto kumpuaa usein hyvästä itsetuntemuksesta, myös heikkouksien tiedostamisesta.
- Kiinnittäkää huomiota siihen, kuinka kodissanne puhutaan miehistä ja naisista, miehille ja naisille. Sanoilla on merkitystä, ne heijastavat perheen arvoja.
- Älä koskaan kerro tyttärellesi, ettei hän voi tehdä jotain asiaa vain siitä syystä, että hän on tyttö.
- Älä aseta tyttärellesi tavoitteita periaatteella ”tytöt tekevät/eivät tee näin”.
- Unohda stereotypiat.
- Arvosta, mutsi, itseäsi! Sinulta tytär oppii, kuinka nainen suhtautuu itseensä.
- Mieti tarkkaan, puhutko tyttäresi kuullen laihdutuksesta, tai muista ulkonäköön liittyvistä aroista aiheista.
- Auta tytärtäsi löytämään oma identiteettinsä ilman, että annat hänelle valmista, jäykkää, mallia olla nainen.
Mahtavaa tyttömäistä perjantaita PMMP:n Tytöt–biisin siivittämänä! Mahtibiisi, mahtibändi!
-Karkki-
F:n asu: Pipo ja paita, Makia // Leopardileggarit, Lindex // Tennarit, Palladium // Villasukat, mummon kutomat // Yksisarvinen, yötutinkorvike-Inkeri =Toimii!
—————————————————————————————————————– Mukavaa torstaita! -Karoliina
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.