Maalaisjuntti twisti

Viime viikonloppuna vietettiin oman lukioni 50-vuotisjuhlaa. Meidän viisihenkisestä perheestä kolme on käynyt kotikunnan pienen lukion. Ja samalla kolmen hengen porukalla me myös viikonloppuna juhlimme vanhaa opinahjoamme peräti kaksi päivää putkeen. Minä, äiti ja pikkusiskoni Auroora.

Kun asuin Hankasalmella, pienessä maalaiskunnassa, en koskaan varmasti oikein osannut arvostaa omaa kotiseutuani. Paikka tuntui aina liian pienelle, liian tutulle ja ennen kaikkea se oli liian kaukana kaikesta äksönistä. Sellaisesta elämästä, johon minulla tuntui olevan koko nuoruuteni kaipuu. Katuvaloihin, anonyymiuteen ja edes paikkaan, jossa olisi leffateatteri.

Kun sitten lopulta muutin Helsinkiin 20-vuotiaana vuonna 2005, oli pääkaupunkimme alkuhuuma aivan mieletön. Oli hirveän vapauttavaa seistä liukuportaissa niin, ettei kukaan tuntenut minua. Oli älyttömän siistiä nähdä kadulla päivittäin niitä julkkiksia, jotka ennen oli nähnyt vain tv:ssä ja lehdissä. Oli ihanaa avata oman kerrostaloasunnon ovi ja kuulla, kuinka naapurissakin elettiin.

Pian, varmasti jo vajaan vuoden päästä muutosta,aloin tajuta, kuinka tärkeä paikka Hankasalmi minulle lopulta kuitenkin oli. Vaikka kaupungin humu oli – ja on edelleenkin – asia, joka on minua, tajusin, etten koskaan olisi kasvanut minuksi ilman lehmänlantaa koulukengissäni, kotitaloa peltojen keskellä.

Viikonloppuna minuun iski taas ihan mieletön kotiseuturakkaus ja -nostalgia. Hienon juhlan – vanhojen koulukamujen, opettajien, rakennusten ja tunnelman – keskellä tajusin taas, että olen ikuisesti hankasalmelainen ja maalainen. Ja olen ihan hemmetin ylpeä siitä!

Joku kysyi minulta joskus, mitä blogini teksti “maalaisjuntti twisti” oikein tarkoittaa. Nyt osaan vastata siihen paremmin kuin koskaan.

Maalaisjuntteus on sitä, että ymmärtää termin olevan kohteliaisuus. Tietää mistä maito tulee, milloin puolukat ovat kypsiä ja kuinka pimeä suomen marraskuu oikeasti on paikassa, jossa katuvaloja ei ole. Maalaisjuntteus on elämäntapa, se on kiireetöntä toisten ihmisten huomioimista ja yhteisöllisyyttä, jossa yhdeltäkään kauppareissulta ei pääse kotiin, ennen kuin jutellut vähintään kolmen ihmisen kanssa. Se antaa ihmiselle juuret, pitää jalat maassa ja opettaa, ettemme ole täällä yksin. Maalaisjuntteus on hyppy järveen, tuuli puiden latvoissa ja routainen, kynnetty maa. Se on sielun koti.

-Karoliina-

P.S.Vielä lopuksi siskoni Uusi manner -bändin Käpykylä-kappale. Ei ole varmasti vaikea arvata, mistä paikasta biisi kertoo.

//pipo, Nurmi Clothing (saatu) // neule, Makia (isältä lainassa) // farkkuhaalarit, Crocker // kumisaappaat, äidiltä lainassa