Aarrekid-arvonta & Rooster-sadutus
Moikkiskoikkis!
Nyt teillä on mahdollista voittaa Aarrekidin lahjakortti. Ja siihen päälle vielä toinen lahjakortti. Ai miten vai? No siitä kerron vähän alempana postauksessa. Ensin vähän asiaa eiliseltä.
”Tästä tulee jännä satu”, hönkäisi F samantien, kun olin kertonut, että illan satuhetkestä vastaakin tällä kertaa minun ja TatuPatu-kombon sijaan Neiti-F itse.
Olin jo muutama viikko aikaisimmin sopinut Aarrekidin kanssa, että Neiti-F toimisi Aarrekidin Rooster-sadutuskisan esisaduttajana, ja eilisilta tuntui sitten aiheelle otolliselle. Niinpä iltasatuhetkeen marssittiinkin vain kynän, paperin ja iPadin ruudulle lukitun Rooster-kuosisen kuvan kanssa.
Sadutushan on tekniikka, jossa lapsi (tai aikuinen), saa päästää mielikuvituksensa oikein kunnolla valloilleen. Sadutuksen pohjana toimii jokin taideteos, usein juurikin kuvaa, jonka tarkastelun jälkeen lapsi joko kertoo itse kuvasta ja sen tarinasta, tai sitten kuvitusta voi jatkaa myös omalla jatkopiirusruksellaan.
Pääidea koko prosessissa on se, että sadutettavan puhetta ei ohjata, eikä korjailla. Voisikin kai sanoa, että sadutusideologian mukaan kertojan tarina on aina tärkeä ja merkittävä sellaisena, eikä sitä ole tarvetta muokata tai muutenkaan rajoittaa. Sadutuksen aikan kuulija kirjaa tarinaa ylös, ja se on myöhemmin mukava lukea, tai laittaa vaikkapa kehyksiin seinälle. Joskus sadutustarinat voidaan liittää mukaan ammattilaisten tulkintaan vaikkapa lapsen kehityksestä, mutta merkittävin syy sadutukselle lienee sen hauskuus: Sadutuksessa tulee tallennettua lapsen kielellinen kehitys ja mielikuvituksen kiemurat. Niin ja vielä, onhan se ihana antaa lapselleen edes joskus suun vuoro niin, ettei ole itse koko ajan häsäämässä väliin ;)
Kun Neiti-F sai sitten eilen tilaisuuden satuilla, herätti Rooster, inspiraatiokuva, hänessä heti assosioaation: ”Hei,toi on Aallekid”. Keväällä blogilahjaksi saatu Rooster-huivi oli näemmä tehnyt vaikutuksen :)
Koska Neiti tässä vaiheessa jäi vaan katselemaan kuvaa ”toi on mun huivi -tasolle”, piti sen verran poiketa sadutuksen periaatteista, että kysyin ketä kuvassa on, ja mitä siellä tapahtuu. Ja sittenhän kertomus muodotui tällaiseksi (r-kirjaimet muutettu selvyyden vuoksi oikeaan muotoonsa. Neitihän sanoo vielä r:n tilalle l:n. Niin ja jotkut selvennykset lukee sulkujen sisällä) :
”Toi on Herra Karhu. Ja toi Herra-Rouva (mustekala). Toi on Sofia. Sofia-koira.
Tossa on päivä. Ja tuparit. Ne syö tupareissa herkkuja. Kakkua. Mansikkakakkua. Kananmunia. Lihapullia.
Tolla on kirahvi (koira) kainalossa.
Noi leikkii siellä lääkäriä. Hei! Kuka on potilas? Tolla vois olla maha kipee. Se on potilas. Se on syöny pelkkiä herkkuja eikä ollenkaan oikeeta ruokaa. Karkkeja. Toi on se lääkäri. Herra-Rouva. Tarvitaan (s)tetoskooppi. Niillä on kans plunssa (flunssa) ”
Näin ihanan kertomuksen F kertoi itselleen ja minulle ennen nukkumaanmenoa. Pitäisi varmaan useamminkin antaa sadutusvaihtoehto ainaisen vanhempien lukuhetken sijaan. Tuntui, että me molemmat nautimme hommasta oikein täysin siemauksin.
Kokeilkaapa itse nyt samaa: Antakaa lapsenne kertoa teille Aarrekidin Rooster-kuosin ihanista eläimistä ja satumaisista taustoista. Kirjatkaa tarina ylös sadutustekniikalla, ja lähettäkää se sitten (6.10 mennessä):
1. tämän postauksen kommenttilaatikkoon
SEKÄ
2. Aarrekidille osoitteeseen media@aarrekid.fi.
Kolmistaan-blogin kommenttiboksiin lähetetty satuilu osallistuu yhteen arvontaan, ja Aarrekidille lähetetty toiseen. Tuplalähetyksellä osallistutte siis kahteen arvontaan, vähänkö kätsyä :) Aarrekid ilmoittaa heille lähetettyjen sadutusten lahjakorttivoittajansa itse. Minä julkaisen blogiini kirjoittaneet voittajat täällä blogissa 6.10 jälkeen.
Ihanimmat satuilut ja tarinoinnit julkaistaan sitten myöhemmin syksyllä Aarrekidin facebookissa ja nettisivuilla.
Lisätietoa Aarrekidin sadutustempauksesta löytyy täältä.
Hauskoja tarinointeja: Karkki
Kuva: Aarrekid
Neidin asu: Paita, Makia // Leggarit, Lindex // Huivi, Aarrekid (blogilahja) // Kengät, TOMs/Calossi