Apua! Miten päästä eroon sokerikoukusta?

 

Istuin sunnuntai-iltana sohvalla. Olin juuri syönyt iltapalan, pari leipää ja lasin maitoa. Äkkiä kroppani alkoi huutaa sokeria. Piti saada heti pieni annos makeaa.

Samalla hetkellä, kun tyhjensin lapsen viikonloppukarkkipussin jämää, tajusin, kuinka sokerikoukkuinen minusta olikaan salaa hiipien tullut. Olen aina rakastanut herkkuja, enkä yritäkään niistä päästä kokonaan eroon, mutta nykytilanne oli jo huolestuttava. Syksyn pimeydessä kun sokerista oli tullut aivan samanlainen ruokaympyrässä toistuva tuote kuin ”oikeistakin” ruuista. Minusta on alkanut tuntua sille, että mikään ruokailu ei ole lopetettu oikein, jos en saa sen päälle pientä jälkiruokaa – palaa suklaata, tölkillistä Cokista, muutamaa karkkia. Tätä voisi kutsua joulukierteeksi, joka on lähtenyt liikkeelle vaan aivan liian aikaisin.

Siinä sunnuntaisella sohvalla istuessani päätin, että minun tulisi oikeasti alkaa tarkkailla syötäviä sokerimääriäni. En tämän urheiluprojektin vuoksi, vaan siksi, että en halua olla koukussa yhtään mihinkään. Haluan, että ruuat, jotka laitan suuhuni, tuottavat minulle nautintoa ja voimaa. Ei niin, että niistä tulee pakkomielle.

Aloitin sokerin välttelyn heti alkuviikosta. Sokeri tipahti pois aamupuuron voisilmästä, jogurtin makeutuksesta ja tölkillisistä Cokista, joita juon ihan jo huomaamatta monta kertaa päivässä. Nyt täytyy todeta, ettei oloni ole ollut mitenkään energisempi tai hyvinvoivempi kuin ennenkään, mutta eihän toki muutokset niin nopeasti kropassa tapahdukaan. Sen olen sen sijaa huomannut, että olen todellisessa koukussa. Tällekö tuntuu, kun kaipaa nikotiinia tai alkoholia addiktion tavoin? Ette nimittäin usko, kuinka monta kertaa olen himonnut makeaa vajaan viikon aikana! Olen unelmoinut Cokiksesta, kaivannut hetken mielihyvää suklaasta tai yksinkertaisesti vain halunnut lopettaa aterian herkulla. On ollut ihan karmean vaikeaa karsia sokeria niistä hetkistä ja ruokailutilanteista, joissa olen tottunut sitä päivittäin syömään tai juomaan.

Koska inhoan totaalisia kieltoja – varsinkin ruuan suhteen – en ala tässä nyt miksikään sokerinatsiksi. Mietinkin, mikä olisi oikea tapa tiputtaa sokerin määrää normielämästä. Sen verran jo tiedän, että mihinkään herkkupäiväsysteemiin en halua ryhtyä. Minusta aikuisen ihmisen pitää saada syödä pala kakkua vaikka keskellä viikkoa, jos sille tuntuu, mutta toki jokin järki olisi hyvä säilyttää päässä. Jos sinulla on kokemusta sokerin karsimisesta ruokavaliostasi, kerro vinkkisi.

-Karoliina-

Kommentit

Ajatusleikki

Vähän kerrallaan! Älä vie heti kaikkia pois tai käytä jotain korvaavaa tuotetta ainakin alkuun. Jos kaipaat jälkiruokaa, ota se, mutta kokeile hedelmää, pähkinää tai vaikka pala pannaria marjoilla. Cokiksen tilalle vichyä. Sitten mun suosikki kiertotieherkku on paahtoleipää maapähkinävoilla ja banaanilla. Siis sehän maistuu ihan jälkkärille! Mutta on oikeasti ihan ravitseva aamu-/väli-/iltapala.

Mulla on ihan lähtenyt suklaan kanssa lapasesta tänä syksynä. En jaksa hirveästi stressata, sen sijaan yritän hillitä annoskokoa :D

Ajatusleikki

Lisättäköön vielä, että liikunta kyllä auttaa myös siihen sokerikoukkuun. Hyvän treenin jälkeen ei tee mieli suklaata tai muutakaan sokeripommia!

Pieni Merenneito

Tää on myös mun ikuisuusaihe. Oon kokeillu herkkupäivää, maltillista vähentämistä ja totaalikieltätymistä, jonkin palkkion voimalla, sanktion uhalla, näkyväksi tekemisellä (herkkupäiväkirja, kuva joka herkusta miehelle), kaupassakäynnin luovuttamisessa miehelle... Mutta sokerihiiri mikä sokerihiiri! :D

Minnihiirulainen (Ei varmistettu)

Sokeri-koukkuus on hirveetä! En herkuttele mitenkään kauhean paljoa(ainakaan kerralla), mutta juuri tuollainen pieni juttu joka päivä on pahin koukuttava! Mä otin käyttöön jo pari vuotta sitten ns. kerran viikkoon herkuttelun. Se on onnistunut melko hyvin. Toki välillä tulee repsahduksia ja tulee viikkoja että huomaan joka ilta etsivänsä kaappeja, jos olisi unohtanut jonkun suklaa jemman ;) Mutta kun päätän, että nyt lopppuu tämä koukkuus, niin se kyllä onnistuu melko helposti. Sitten kun pääsee ns. vauhtiin, ekan viikon jälkeen, niin herkuttelupäivänä ei pysty edes syömään koko karkkipussia! Monesti pikku suklaapatukka riittää. Älyttömän hyvin on myös toiminut korvaavat herkut; mansikat ja mustikat pakkasesta, cashewpähkinät (tai muut), maku-mynthonit(ei voi syödä edes monta)...

Sokeristairti (Ei varmistettu)

Tein saman havainnon hetki sitten ja lopetin ylimääräisen sokerin syömisen. Aiettä ku oli vaikeaa ekat päivät! Nyt on jo viikkoja kulunut ja voin sanoa, että kannatti! Tietenkin herkkuja tekee edelleen mieli, mutta keho ei vaadi sokeria samassa mittakaavassa. Himo on laantunut. Hyväksi kikaksi oon huomannu valion mehukeitot, joita voin hörppästä, jos alkaa tehdä makeaa mieli.

Hyggeilijä (Ei varmistettu)

Raaka spagetti :) ja uuniriisipuuro rutkalla taateli ja banaani määrällä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Säännölliset ateriat parin tunnin välein!

Minä taltutan sokerinhimon raakasuklaalla! Suosikkini on Ruohonjuuresta löytyvä Pana Chocolate, joka ei sisällä valkoista sokeria. Suklaat täältä ➡
https://www.ruohonjuuri.fi/tuotemerkit/pana_chocolate ja kivaa luettavaa sokerittomuudesta ➡
http://riikanblogi.fi/miten-paastat-eroon-sokerista/

ABC (Ei varmistettu)

Joskus yritin herkkulakkoa mut eihän siitä mitään tullut!
Mun ratkaisu on karkkipäivä, kun koko viikon pysyn tiukkana ja perjantaina/lauantaina saa sitten herkutella.
Nyt on kyllä meinannut lipsua koko viikonlopulle, mutta yritys on kova!
Ja ei, ei mulle karkkipäivänä riitä yksi suklaapatukka :D pakko myöntää...

Toinen hyvä keino on hedelmä lounaan jälkeen, esim makea satsuma taltuttaa jälkkärihimon, joskus paremmin joskus huonommin :D

Neppura (Ei varmistettu)

Eräänä kauniina päivänä vaan.päätin että nyt loppuu herkut! Tässä kun vauvankanssa kotona ja päiväkahveja keittelee niin kummasti pakastimesta hävisi pullat yms. Pari viikkoa olin syömättä mitään herkkuja ja nyt sallin itselle herkkuja mutta ei niitä tee mieli:) aloita vaikka siten että yksi herkku hetki päivässä,siinäpä vasta pulma milloin on se oikea hetki :D sokeria kun vähentää niin se alkaa kohta maistumaan pahalta, ehkä ;)

LindaW (Ei varmistettu)

Mulla on auttanut sellainen kombo että totaalikieltäydyn pidemmän ajan esim. kuukaus pari ja siinä luon uudet rutiinit iltaherkkuilulle tms. ja tietenkin vierottaudun koukusta ja sitten pikkuhiljaa lisään joitakin herkkuja takas. Vähän sillä mallilla että, et mikä herkkuhetki on sen arvoista. Esim. pullakahvit ystävän kanssa nyt tietenkin mutta ne lapsen karkkipussin jämät ei. Tossa sokerissa on vähän sama kuin muussakin, et kultainene keskitie on se vaikea, totaalikieltäytyminen kun tuo jotenkin turvaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on sama ongelma. Kokeilen hiivasyndroomahoitoa, ostin Candida fortea ja n viikon jälkeen tekee kyllä vähemmän mieli makeaa. Hiivaa voi tuon teorian mukaan olla liikaa jos tekee koko ajan mieli sokeria, leipää jne.

CougarWoman
CougarWoman

Tikkari. On joo sokeria, mutta määrällisesti vähän ja kestää sen verran kauan imeskellä, että makeanhimo menee ohi. :)

Satu's (Ei varmistettu)

Mä söin yhdessä vaiheessa joka pv töissä karkkipussin. Ison. Ja koska olin jo tuolloin +30 huolestuin perseen leviämisestä (+mulla oli jatkuvasti hiiva, viitaten edellä olevaan hiivasyndrooma kommenttiin). Joten päätin, että karkkia vain kotona. Meni varmaan 3vko että seuraavan kerran karkkia söin. ...noh meni jonkin aikaa että jäin työttömäksi ja sitten olin taas lirissä...

Annika Peltonen (Ei varmistettu) http://hipsunvipsun.blogspot.fi/

Hyvä kirjoitus!

Veee (Ei varmistettu)

Hyvä postaus! Olen sokerihiiri itsekin. Just tuo aterian lopetus herkuilla kuulostaa tutulta. Olen yrittänyt karsia sokeria sillä tavalla, että syön vaan mielestäni tosi hyviä herkkuja. Esim. suklaapatukoita, kiisseliä tai pullaa en juurikaan enää syö, kun tajusin, etten niin paljon edes pidä niistä. Sen sijaan esim. suklaamousse, kakut ja leivokset ovat "sallittuja". Eli miettii, mikä on itselle "laadukasta" herkkua ja syö sitten vaan sitä :)

Hei, tää voiskin olla se ainoa juttu joka mulle saattaisi toimia.  "Hei olen Nanna ja sokerihiiri".  Samat kuviot täälläkin paitsi, että totaali lopetusta en ole edes koskaan voinnut muutaman päivän pitempää tehdä.  Perheeltä tulee heti kommentteja, että "Voisitko syödä vähän jotain makeaa please".  Hah.  Enkä oikeastaan, edes halua olla noin radikaali.  Meikällä ei ole muita paheita ja herkuista tulee mahtavasti positiivista ja missään nimessä en halua tehdä sokerista mitä syyllisyyttä aiheuttava kamalaa mörköä. Joten HALUAN pitää ne kuvioissa, se onglema on aina ja jatkuvasti niissä määrissä.  Mutta jospas tätä kokeilisin.  Psykologisesti se voisi olla helpompaa kun siis "saa", mutta täytyy vaan sitten valita, että "mitä".  Hei kaikkile muille sokerihiireille!!!

Lilya (Ei varmistettu)

Täällä myös yksi sokerikoukussa oleva! Oon sallinut itselleni herkuttelun, mutta en esim. jokaisella kauppareissuilla ostele erikseen itselleni karkkia. En myöskään kieltäydy töissä kahvipöydän tarjoiluista ja joskus koulupäivänä saatan ostaa pullan kahvin kanssa. Usein viikonloppuna tulee ostettua ihan pussillinen mässyä. Oon kuitenkin pitänyt homman niin, etten syö kuitenkaan päivittäin herkkuja ja perusruuasta yritän pitää sokerit vähäisinä. En esimerkiksi syö sokerijugurtteja, ostan vähäsokerista mysliä, syön arjessa enemmän vihanneksia kuin hedelmiä, en juo mehuja, enkä käytä salaatinkastikkeita tai ketsuppia. En tässäkään ihan ehdoton ole, mutta pääsääntöisesti näin.

Lillli (Ei varmistettu)

Heipparallaa!

Mulla tepsii seuraavat konstit:
- En pidä kotona ( ainakaan suuria, heh ) makeavarastoja
- Sallin itselleni kaikki itsevalmistetut herkut - jostakin syystä leipomastani kakusta nautin maltillisemmin palan tai pari kuin esimerkiksi avatusta suklaalevystä.
- Mitä leipomiseen tulee, käytän aina pienempiä sokerimääriä kuin mitä ohjeessa sanotaan. Eroa ei huomaa!
- Pari taatelia tai kuivattua viikunaa vie mulla pahimman sokerihimon

Jenniiii (Ei varmistettu)

Mä oon kokeillut ehkä kerran elämässäni totaalikieltäytymistä, mutta sitä ei kauan kestänyt. Mulla ongelma on selvästi se, etten syö tarpeeksi "kunnon" ruokaa ja herkkuja on saatava joka päivä. Vaikken itse ostaisi niitä kotiin, poikaystävä kyllä ostaa. Minusta ei ehkä ulkoapäin osaisi sanoa, kuinka paljon syön herkkuja, koska olen (ainakin vielä) normaalipainoinen. Mulle ja poikaystävälle on aika perus, että viikonlopun aikana menee pari levyä suklaata, joskus siihen kylkeen sipsiä ja karkkiakin. Joskus viikonloppu menee myös nouto tai pakastepizzalinjalla, mikä kruunaa kaiken... Inhoan myös sitä, että olen koukussa johonkin. Kahvi vielä menee, mutta herkut... En tiedä, mitä tekisin. Eihän tämä tervettä ole. Olen myös miettinyt, voinko kärsiä hiivasyndroomasta.

Jmh (Ei varmistettu)

Itsellä parhaiten on auttanut se kun tiedostaa mitä se sokeri tekee elimistölle! Sokeri pitää yllä suolistossa matala-asteista tulehdusta koko ajan joten varsinkin jos suoli on muutenkin herkkä reagoimaan niin vähentäminen voisi tehdä hyvää! Vastustuskykykin saattaisi parantua samalla :) Lisäksi sokeri veltostuttaa ja tekee kasvojen ihosta harmaan. Ja se ällöttävä olo mikä tulee karkkipussin jälkeen ja tekee olosta nuutuneen vielä seuraavana aamunakin! Se ei vaan useimmiten ole sen arvoista! Säännöllisesti ja tarpeeksi tavallista ruokaa ja jotain sellaista tekemistä josta saa sitä mielihyvää ;)

Kommentoi