Brunetesta blondiksi eli extreme makeover 2016
Tässä kuvassa olen minä miltei vuosi sitten, 20.1.2016. Albertinkadun QHairissa, Halkosen Marian tuolissa, juuri hiusten leikkaamisen ja värjäyksen jälkeen. Olin vuosia veivannut oman luonnollisen hiusvärini ja vaaleanruskeiden latvojen kanssa, kun viime tammikuussa kaipasin hiuksiini selkeyttä. Latvat napsaistiin ja hiuksista tuli todella tummat. Ja terveen kiiltävät.
Kun kevät kului ja hiusväri alkoi haalistua, päädyttiin kevättä kohti vähän pehmeämpään ruskeaan. 31.5.2016 näytin tälle. Tummin sävy oli jo vähän taittunut kesää kohti, mutta edelleenkin hiuksia pystyi sanomaan tummiksi.
Syksyllä se vaalennusinto sitten iski. Muistan, kun istuin Marian tuoliin elokuussa ja sanoin, että nyt se tehdään. Niin blondia kun saa, mutta ilman keltaisuutta (joka oli hiipinyt taas kesäauringon ansiosta hiuksiini). Ensimmäinen askel kohti vaaleampaa tukkaa otettiin, ja lopputulos oli tämä. Kirjoitin postauksen Paras tukka ikinä, ja olin aivan haltioissani. Nyt vähän hymyilyttää, koska ero ei näin jälkikäteen tunnu niin suurelle, mutta silloin hiukset tuntuivat niiiiiiin paljon vaaleammille kuin ennen.
Ja kuten sanotaan, nälkä kasvaa syödessä. Seuraavaksi hiukset saivatkin sitten jo tällaisen värin.
Eilen minä lähdin QHairista tällaisella tukalla. Blondina. Enää ei näy edes tuo muutaman kuukauden takainen tummempi juuri, vaan hiukset ovat kauttaaltaan melko samanlaiset.
Koko prosessi brunetesta blondiksi tapahtui siis käytännössä vajaassa puolessa vuodessa. Se suoritettiin ilman värinpoistoa, pelkällä vaalennusaineella ja sen jälkeen laitettavalla sävytykselle. Raidoilla tehden.
Ja tiedättekö mitä? Olen varmaan jo ihan suhteettoman iloinen tästä tukasta, koska kyseessähän on oikeasti vain kasa karvaa. Mutta hitsi kun kampaajareissujen jälkeen on hyvä fiilis! Sanoinkin Marialle, että alan jo toistaa itseäni, kun joka kerta hänen tuolistaan lähtiessäni hihkun ”tää on paras tukka ikinä – hokemaa”. Mutta siltä se vain nyt tuntuu.
Kun olen ollut koko elämäni tumma, on jotenkin jännittävää ja hauskaa leikitellä uusilla hiuksilla. On hassua, miten hiukset yhtäkkiä näkyvätkin tummaa paitaa vasten tai että minulle käy eriväriset vaatteet kuin ennen.
Se, mitä pelkäsin blondaamisessa eniten, oli hiusteni kunnon romahtaminen. Totta kai vaalennus kuluttaa tukkaa, mutta oikeanlaisella värjäystekniikalla, Olaplexilla, hyvillä kotihoitotuotteilla, parilla hyvällä niksillä ja latvojen säännöllisellä tasaamisella voi kyllä saada oikein hyvät hiukset. Rajusti vaalennetutkin sellaiset. Sitä paitsi : Nyt käsiteltyinä hiuksissani säilyy kiharat tai muut raudalla tehdyt kampaukset useamman päivän, kun ennen tukka lässähti tunnissa. Todellinen plussa!
Täytyy siis sanoa, että onneksi uskalsin. Aika usein riskinotto kannattaa, mutta nyt se vasta kannattikin.
Jos sinua kiinnostaa kuulla minulta lisää vaalennettujen hiusten hoidosta tai haluat vaikkapa kysyä Marialta jotain aiheeseen liittyvää, avaapa rohkeasti sanainen arkkusi kommenttiboksiin. Yritän vastailla kysymyksiinne yksin ja Marian avustuksella vaikka ihan kokonaisen uuden postauksen kautta.
Kivaa tiistaita!
-Karoliina-
*Hiukset tehty yhteistyössä Maria Halkosen ja QHairin kanssa