Edelleen sinkku? Tee todellakin se vaatimuslista tulevaa kumppania varten.

Päädyin lauantai-iltana tuon Lilyn sivupalkin kautta MirvaAnnaMarian blogiin ja sieltä postaukseen Edelleen sinkku? Unohda ne vaatimuslistat.

Siinä MirvaAnnaMaria kirjoitti todella fiksusti siitä, kuinka hänen mielestään moni sinkku on yksinkertaisesti liian ronkeli kaikkine vaatimuslistoineen ja kriteereineen, eikä tämän takia löydä kumppania. ”En tarkoita, että tulisi ottaa se ensimmäinen vastaantuleva kiinnostunut. Eikä pidä sitoutua liian helposti tai nopeasti. Mutta, tiedän useamman vuoden ajan kumppania etsineitä naisia, joilla on suorastaan järjettömät vaatimuslistat siltä mieheltä, kenen kanssa sitä sitten ajatteli loppuelämänsä onnellisena viettää. Ei näin”. Allekirjoita kaiken edellisen. On ihan totta, että moni sinkku jumittuu tuijottamaan vain pinnallisia ja oikeasti aika merkityksettömiä ominaisuuksia, jonka seurauksena se todellinen rakkaus saattaa jäädä kokonaan huomaamatta.

Siltikin minun piti törkätä lusikkani tähän soppaan. Koska oikeasti olen myös sitä mieltä, että joissain tapauksissa vaatimuslista, mieluummin ehkä toivelista, voi olla joskus fiksuin teko, jonka sinkku voi oman tulevaisuutensa eteen tehdä.

No mistäkö tämän tiedän? Ainakin siitä, että minun ympärilläni olevilla ihmisillä – todella monella – lista on tuonut vain iloa elämään. Ja taisinpa minäkin sellaisen viime talvena kännykkäni muistioon rustata.

Olen ihmisenä varmasti lopulta aika rationaalinen, mutta siinä elämän suurimmassa asiassa, rakkaudessa, kuitenkin täysin tunneihminen. Ja vaikka periaatteessa vastustan kaikkia maailman ihmislistauksia (esimerkiksi näitä iltapäivälehtien vuoden kuumin mies – tai paras juhannusheila -listoja, yök), rakastan kirjata asioita ylös. Pieniä ja isoja. Kauppalistoja, haaveita ja syvällisiä juttuja. Itse asiassa : Kaikkea!

Kun sitten sinkkuunnuin viime talvena, siskoni ehdotti, että nyt voisin kirjoittaa itselleen ylös ne ominaisuudet, joita miehessä arvostan. Ne toisen ihmisen arvot, teot ja asiat, joita toivoisin löytäväni tulevassa puolisossani.

Ensin ajatus tuntui järjettömälle, koska – kuten sanottu – pidän tuollaista listaamista jotenkin anti-inhimillisenä. Sen lisäksi en ollut myöskään etsimässä ketään tai mitään, joten tuntui tyhmälle pohtia asiaa jo niin pitkälle kuin ihan oikeaan parisuhteeseen asti. Hetken asiaa mietittyäni tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Oivalsin nimittäin, että listassa voisi olla hyviäkin puolia.

Siinä hetkessä, niinä pakkaspäivinä, kun ympärilläni ei ollut yhtään ainoaa miestä, ihastusta tai edes treffikutsua, oli oikeasti aika oivallinen tilaisuus pohdiskella asiaa täysin puhtaalta pöydältä. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo hetki olikin oikea juuri siksi, että ajatukseni olivat niin selkeät. Jos edessäni olisi ollut yksikin ihastus, luulen, että olisin voinut ainakin tiedostamatta änkeä hänen ominaisuuksiaan listaan.

Kun lopulta sain sitten listan valmiiksi, täytyi todeta, että se oli jotain ihan muuta, mitä olin ensin ajatellut. Ja aika hyväkin, koska listan äärellä oli pakko pysähtyä rehellisesti oman itsensä, toiveidensa ja elämänsä äärellä. Pinnalliselta kuulostava lista olikin muuttunut yhtäkkiä aika syvälliseksi kartaksi siihen, mikä elämässä lopulta – näin minun näkökulmastani – on tärkeintä.

No onko lista sitten oikeasti toiminut? Varsinaisessa äksönissä eli parisuhteen etsinnässä? Rehellisesti sanottuna – kyllä ja ei.

Siinä mielessä lista on toimiva, että monesti sitä tunneasioissa on helppo vähän huijata itseään. (Ainakin minä osaan tehdä niin). Silloin voi työntää tiettyjä asioita ja faktoja pois mielestä, vaikka oikeasti tietää, että näiden asioiden eteen pitäisi uhrata muutama ajatus. Kaivoinkin keväällä pari kertaa listani esille ja totesin, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan. Lista oli kuin se järjenääni lähimenneisyydestä, joka kehotti olla toistamatta virheitään. Ja kummallista kyllä, minä jopa tottelin.

Se, missä tällaiset listaukset eivät varmasti toimi, on, jos vaatii ehdottomuutta. Itse ainakin kirjasin omille ranskalaisille viivoilleni aivan kaikki mieleeni juolahtaneet asiat tietäen, ettei kukaan oikea ihminen voisi toteuttaa niitä kaikkia. Eikä tarvitsisikaan! Sellaista listan kourassa deittimaailmassa kulkemista en siis suosittele, koska kukaan ei varmasti tule olemaan sataprosenttinen match (ylläritietoutta).

Ehkä vaatimuslistoilla on karu maine siksi, että niistä tulee ensimmäiseksi mieleen jokin karmea ja pinnallinen ranking-listaus. Sellainen, jonne ängetään tulevan toivekumppanin ammatti, silmienväri, rasvaprosentti ja hiustenpituus. Mutta totta on, että tämänkin jutun voi tehdä pehmeästi. Mitä jos kirjaa listaan, että haluaa ihmisen, joka pitää kädestä kiinni? Ja osaa kuunnella? Ehkä jopa haluaisi istua samanlaisessa kiikkutuolissa, samanlaisten muistojen kanssa 90-vuotiaana? Silloin minusta lista näyttäytyy jo ihan erilaisena.

Lopuksi on todettava, että onneksi elämä on kuitenkin sellaista, että lopulta listat – nämä ja kaikki muut –unohtuvat, kun se todellinen elämä alkaa. Ja kyllä ne listat pitää joskus myös unohtaa aivan tietoisesti. Johan sen John Lennonkin sanoi:

Life is what happens when you`re busy making other plans.

-Karoliina-

*vaatteet kuvauslainaa, Ivana Helsinki