Ei mediakasvatus niin yksinkertaista ole, että suljetaan netti!

 

Luin viime viikolla – kuten aika moni muukin teistä – Ville Virtasen Facebook-päivityksen koskien lasten mediankäyttöä ja sen rajoittamista. Tekstissä oli paljon asiaa. Se oli selvästi viisaan aikuisen kirjoitus. Osa tekstin sisällöstä kuitenkin alkoi mietityttää minua. Lähinnä siksi, että mietin, voiko mediakasvatus olla tässä maailmassa, jossa älylaitteet ja internet ovat arkipäivää, todellakin noin yksinkertaista. Tai siis: Todellakin toivoisin, että olisi, mutta aika vahvasti epäilen sitä. Nyt kerron, mitä minä ajattelen lapsista, netistä, kännykästä, somesta ja peleistä.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että kaikki väkivaltaa sisältävät K-pelit tulisi kieltää alaikäisiltä. En yksinkertaisesti vaan tajua niitä vanhempia, jotka ostavat ikärajapelejä lapsilleen. Voi tietysti olla, että kantani asiaan on siksi niin musta-valkoinen, koska F ei ole laisinkaan kiinnostunut tämäntyyppisistä peleistä, mutta jotenkin ajatuksenakin koko asia tuntuu väärälle.

Peleissä sinänsä ei ole mitään pahaa. Pelit ovat viihdettä ja niille on toki oma aikansa ja paikkansa. En lähtisi kieltämään niitä kokonaan, koska en näe sallituissa peleissä mitään pahaa. Paitsi, jos ne vievät liikaa aikaa. Mutta se onkin sitten jo asia erikseen.

Virtasen esittämä kysymys aikuisten motiiveista olla löysiä medialaitteiden käytön suhteen, on mielestäni – ja valitettavasti – myös aika osuva. Hän sanoo: ”Meidän pitää olla rehellisiä itsellemme ja miettiä onko luurin/tabletin/konsolin lapselle antaminen vain itsellemme ajan ostamista ja/tai lapsen hetkellisen pahan mielen välittämistä?” Itse voin ainakin rehellisesti myöntää, että ne hetket – matkat kulkuneuvoissa, lapsen ”hiljentäminen” vaikka oman skype-palaverin ajaksi tai peliluvan antaminen jonkun oman keskittymistä vaativan hetken ajaksi – ovat kaikki lähtöisin omista tarpeistani. Kännykkä toimii sinä hiljaisena lapsenvahtina, jolla voi ostaa hetken itsekkäästi omaa aikuisaikaa.

Uskon myös siihen, että moni vanhempi ei uskalla olla tosiaankin se tyhmä aikuinen. Kännykkäkielto tai -rajoitukset herättävät ihan varmasti suurimmassa osassa perheitä vastusta. Ja jos vanhemmalla ei ole kanttia pysyä kanassaan tai jos lapsen argumentti ”mutta kaikki muutkin” saa hölläämään omista periaatteistaan, ollaan aika huonolla polulla.

Meillä ainakin käydään kotona jo kiivasta keskustelua siitä, miksi joku kaveri on saanut ladata sen ja sen äpin, vaikka F ei saa. Tai miksi jokin äppi voi olla käytössä, mutta vain vanhemman puhelimessa ja ”lukon” takana, eikä niin, että lapsi – kuten Virtainen kirjoittaakin – voi touhuta omiaan puhelimella esimerkiksi koulumatkoilla.

Se, missä olen kuitenkin Virtasen kanssa eri mieltä, on siinä, saako lapsella olla nettiyhteys ja -selain puhelimessaan. Ja tässä tullaankin siihen kohtaan, jossa ajattelen, ettei mediakasvatus vaan ole niin yksinkertaista, mitä hän antaa tekstillään ymmärtää. En siis usko, että lapsiemme turva tulee nykypäivänä (enää) kieltämällä, koska fakta on se, että nämä lapset ovat syntyneet maailmaan, jossa medialaitteita ja internet on koko ajan ympärillä.

Virtasen mukaan alakouluikäinen ei tarvitse nettiä. Ja on tietysti totta, että netin avulla lapsi pääsee käsiksi moneen vaaralliseen, pelottavaan ja jopa sairaaseenkin materiaaliin. Mutta minä ajattelen niin, että kieltämällä koko netin, tekee siitä entistäkin houkuttelevamman. Voisi kuvitella, että silloin himo kurkkia kaverin puhelimen Youtubea, somea tai vaikka googlen hakukenttää salaa voisi kasvaa. Koska: Uskon, että tässäkin tapauksessa kielletty kiinnostaa tuplasti enemmän kuin se, joka on jo käsillä. Varmaahan tämä minun tietoni ei tietenkään ole, mutta näin oletan.

Toisekseen pidän monista palveluista, joita netti tuo ihan lapsellekin. Ainakin F lähettelee ystävilleen päivittäin viestejä ja soittelee. Whats app on se nykypäivän tapa ”rimputtaa kaverin ovikelloa”. Se, jonka avulla lapset sopivat itse tapaamisensa ja toisaalta se keino, jolla vanhemmilta kysytään lupa tai ilmoitetaan, kun siirrytään paikasta A paikkaan B. Netin avulla ja sitä käyttämällä opitaankin niitä sosiaalisia taitoja, joita ihan oikeasti – halutaanpa tai ei – tässä maailmassa tarvitaan. Sen lisäksi nettiselaimen hakupalveluiden opettelu ei sekään ole tyhmää. Jos lapsi osaa googlata piirustusmallin, värityskuvan, lempikaupan osoitteen tai jotain muuta alakoululaiselle sopivaa, on se taas taito, jota pitää myöhemmässäkin elämässä osata.

Itse olen median ja lapseni kanssa – edellisistä selkeistä mielipiteistäni huolimatta – välillä silti ihan pihalla. Vaikka tiedän tuntevani nettiä enemmän kuin moni muu vanhempi, koen silti, että olen koko ajan askeleen jäljessä siitä, mitä asioita pitäisi varoa, mihin kannustaa ja miten tehdä oikein.

Jos jotakin toivoisin, niin jonkinlaisen gurun kertomaan minulle, kuinka nämä asiat tulisi oikeasti hoitaa. Että voisiko nyt Sinkkonen tai joku muu tehdä ihan kädestä pitäen -ohjeet aiheesta, jotta ei tarvitsisi näin vanhempana kokoa niin usein oloaan epävarmaksi tämän aihealueen suhteen.

Kuten Virtainenkin kehotti, keskustellaan aiheesta! Kerro siis, mitä olet mieltä netti- ja kännykkärajoituksista ja lasten mediakasvatuksesta!

Tämä pitää vielä lopuksi sanoa. Kun olin itse lapsi, leikin aina ulkona ollessani Kati Nappaa tehden erilaisia ruokia hiekasta ja puhuen ”kameralle”. Kun nyt katselen F:ää ja hänen ystäviään, jotka ottavat kännykällä ”dubetusvideoita ja maideitä” ja kuvittelevat laittavansa ne nettiin, ei leikki lopulta eroa minun lapsuudestani oikeastaan paljoakanaa.

-Karoliina-

Kommentit

Stella81 (Ei varmistettu)

Itse olen löytänyt fiksua ja tervejärkistä luettavaa aiheesta esim täältä:

https://educateempowerkids.org

^ Perustuu juuri siihen, että näistäkin asioista keskustellaan lapsen kanssa yhdessä - pohditaan, mietitään ja tullaan viisaammiksi. Totaalikielto ei ole tosiaan tässä ratkaisu vaan on vain valittava se ”haastavampi” tie eli mediakasvatusta.

Itse teen nuorten kanssa töitä opena/opona ja viime kuukausina on kyllä tullut eteen useita tosi surullisia tilanteita some/kännykkäkoukkuun jääneiden nuorten elämäntilanteissa. Tutkimuksissa on vasta nyt herätty siihen, miten koukuttavaa esim some on aivokemiallisestikin ja miten ihan ”tavisnuorenkin” elämänhallinta, arki ja mielenterveys voi siihen syntyvän riippuvuuden takia järkkyä. Tästä oli taas todi hyvä teksti hiljattain täällä https://yle.fi/uutiset/3-10176321?utm_source=facebook-share&utm_medi...

Itselläni löytyy kotoa myös 2-luokkalainen älykännnyn käyttäjä. Whatsapp laulaa mutta nettiä ja YouTubea käytetään kodin yhteiseltä padilta. Snapchattia ja musical.lyä on kokeiltu mun kännykältä - suurelle osalla kavereista nämä jo on. Ihmetellyt olen sitä, että melkein kaikilla on esim musical.ly-tilit avoimia ja sieltä voi lasten live-lähetyksiä seurailla kuka vain ja lähettää direct-viestejä heille. Luulen, etteivät vanhemmat ole ihan selvillä tästä. Ja juuri siksi mielestäni mediakasvatusta tarvitaan jo päiväkodista saakka: että osaisi arvioida kuka minkäkin videon tai viestin näkee, mitä voi tulla vastaan missäkin ja miten toimia erilaisissa tilanteissa. Se taas vaatii meiltä vanhemmiltakin viitseliäisyyttä perehtyä näihin juttuihin.

Että joo - ei ole helppoa olla someajan vanhempi eikä kasvattaja. Ja ohjekirjaa kaipaisin kipeästi myös - mitäs jos kirjoitettaisiin se ihan itse:)?

Karoliina Pentikäinen

Kiitos näistä linkeistä!! Ihan uusia mulle.

Mä ymmärrän, että lapsia kiinnostaa tuo musical.ly, koska onhan se hauska. Mutta JUURI samaa mä kauhistelen, kun niin monella pienellä ihmisellä on avoin tili. Sinne voi tulla aivan mitä kommenttia hyvänsä. 

Noh. Toisaalta kauhistelu ei auta, vaan oikeasti valistus. Voi kun joku tosiaan kirjoittaisi oikein kattavan oppaan aiheesta. 

Nana_ (Ei varmistettu)

Hei,

Hyvää pohdintaa. Meikäkin voisi kaivata jotain perustavaa ohjetta asiasta Siihen asti kyllä menen melkoisella natsilinjalla.

Olen samaa mieltä, että asioiden kieltäminen (tässä tapauksessa netti) tulee lapsille varmasti houkuttelevammaksi, kun ne esitetään kiellettynä. Mä kuitenkin stressaan, että lapsi näkee netissä, peleissä ym. sellaista, mikä ei todella sovi hänen silmilleen. Meidän lapsella ei ole vielä edes omaa puhelinta, vaikka suurimmalla osalla saman ikäisistä on. Hän saa pelata 1-2h viikossa ja tämä aika on ilmeisesti muihin lapsiin verrattuna melko pieni. Kuitenkin hän on todella taitava käyttämään laitteita ja en usko, että koskaan jää jälkeen mistään. Whatsapp olisi varmasti kiva, mutta sielläkin on esiintynyt koulussa kiusaamista ja vanhempien tulisi tarkkaan lukea viestit. Lapset kuitenkin osaavat nitä sieltä poistaa ja aina ei vanhemmat saa todellista kuvaa. Tästä muuten puhuttiin yliopistolla kasvatuspsykan luennollakin, jossa proffa kertoi kieltäneen 9-vuotiaalta lapseltaan whatsappin. Tuo mistä mainitsit, että se on tämän päivän ovikello, pitää varmasti paikkansa. Mutta minusta se on jopa harmi. Lasten maailma minun mielestäni saa olla mahdollisimman pitkään verkon ulkopuolella. Mediakasvatus on toki todella tärkeää, mutta ei se estä lasta surffailemasta tai saamasta väärää materiaalia silmiensä eteen.

Hienoa, että otit asian esille. Olisi todella tärkeää, että vanhemmat eivät jättäisi huomiotta näitä asioita.

Karoliina Pentikäinen

Ihan totta: Noita viestiketjuja pitää tsekata päivittäin, jotta pysyy kärryillä, onko kaikki ok. 

On vaikeaa, kun tässä touhussa on paljon hyvää, mutta samalla myös paljon aidosti sairasta ja pelottavaa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi pelien ikärajat on mielestäsi tärkeitä aj ehdottomasti noudatettavia, mutta whatsappin ikärajaa ei tarvitse noudattaa? Miksi siis joku median ikäraja on tärkeämpi kuin joka toinen?

Olet etuoikeutetussa asemassa, kun olet vanhempana kirjoittanut ylös ajatuksiasi suhteessa esimerkiksi peleihin ja ruutuaikaan jo vuosien ajan. Olisi kiva saada lukea kooste tästä kaikesta. Kuinka vanhemmat ajatukset ja periaatteet ovat muuttuneet lapsen kasvaessa? Mikä menneisyyden mustavalkoisuus huvittaa jo itseä tässä ajassa? Löytyykö vanhoista kommenteista jotain, joka ennen ihmetytti, mutta josta nyt oletkin samaa mieltä?

Karoliina Pentikäinen

Mun mielestä siksi, että pelit on mun näkökulmasta usein aika turhia (tosin ikärajaltaan ok:t väliin ihan viihdyttäviä), mutta Whats app oikeasti kommunikointiväline esimerkiksi lapsen ja vanhemman välillä. Musta on tärkeää, että tyttärellä on esimerkiksi mahdollisuus soitella videopuheluita sille vanhemmalle/ niille vanhemmille, joiden kanssa ei aina ole yhdessä. 

annepa (Ei varmistettu)

Mediakasvatus on yksinkertaisimmillaan sitä, että kerrotaan lapselle, että ei kannata kirjoittaa whatsappiin tai mihinkään foorumilla mitään, mitä ei olisi valmis sanomaan toiselle ihmiselle päin naamaa. Ja että ISOT KIRJAIMET TARKOTTAA HUUTAMISTA! Tätä meillä on jouduttu tekemään, mutta tietysti mediakasvatus on paljon muutakin. Aikuisiakin joutuu mediakasvattamaan ja puhkomaan niiden (meidän) kuplia.

Karoliina Pentikäinen

Totta! Ja jos katsoo nettiä ja aikuisten käytöstä siellä, paljon on vielä tehtävää ;D Mutta meillehän sitä ei opetettukaan koulussa! Uusi sukupolvi viisaampi. 

Maij (Ei varmistettu)

Mannerheimin lastensuojeluliiton mll sivuilta löytyy todella paljon tietoa erilaisiin tilanteisiin öasten kanssa. Kuten tästä media aiheesta, esim. https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-me...

Karoliina Pentikäinen

Kiitos <3 Tämä on hyvä, mutta olisi ihanaa, jos olisi vielä jotkut tarkemmat ohjeet! (Tosin sellaiset kai aika mahdottomat saada alati muuttuvassa maailmassa) 

Stella81 (Ei varmistettu)

Tällaisiin uusiin appeihin vielä törmäsin - huh heijaa osa näistä sanon minä - en kyllä toivo 9-veeni näitä kokeilevan https://educateempowerkids.org/dangerous-apps-2018-2/

Karoliina Pentikäinen

Apua! En uskalla edes avata linkkiä 

Marika (Ei varmistettu) http://taysinkasin.blogspot.fi

Tämä aihe puhuttaa ja on tärkeä keskustelun paikka. Mielipiteitä on monia, kuten kaikessa kasvatukseen liittyvässä. Toki lapsetkin ovat erilaisia ja kaikille ei sovi tässäkään sama muotti. Olen kanssasi monin kohdin samaa mieltä, mutta vapaata pääsyä nettiin en pienelle lapselle laittaisi. Tämä ei missään nimessä tarkoita totaalikieltoa, vaan antaa aikuiselle mahdollisuuden olla mukana netin käytön treenaamisessa. Virtasen kanssa olen samaa mieltä siitä, että lapsia ei saa heittää nettiin ja toivoa, että ne pärjää. Se pitää opetella yhdessä. Opena ja äitinä tästä olen saanut paljonkin näkökulmaa, ja kun oma esikoinen lähti epulle, ei nettiä kännykkään tullut. Kotona saa kännyn WiFiin, ja yhdessä voimme treenata hakuja, WhatsAppia jne. Puhumme myös paljon siitä, mitä tehdä jos kaverin kännykältä näkee jotain ikävää ja miten voi kieltäytyä katsomasta jos pahalta tuntuu, kännykän käytön haitoista liikkuessa jne. Lapsi ei ole kaivannut vapaata pääsyä nettiin, vaan on tyytyväinen tilanteeseen. Mä en mitenkään usko, että se houkuttaisi erityisen paljon kaverin kännykältä jotain kiellettyä katsomaan, en näe tässä mitään yhteyttä. Kaverin kännykkää saatetaan katsoa joka tapauksessa, ainakin meillä tuntuu olevan aika yhteistoiminnallista yleensäkin tuo kännykän käyttö lapsilla; tuijotetaan yhdessä jonkun ruutua kunnes toinen keksii näyttää jotain muuta (silloin kun lupa on). Uskon, että netin käytön rajoittaminen nimenomaan on tarpeen, silloin lapsella ei ole suoraa pääsyä ikäviin sisältöihin niin helposti ja se antaa aikuiselle aikaa reagoida ja keskustella. Lisäksi Whatsapp-hölmöilyt saadaan nopeasti kiinni, kun se toimii vain kotona.

Äh, voisin jutella tästä ikuisesti, mutta tässä lyhennetty versio. Pointti on siis se, että kuten muussakin kasvatuksessa, myös kännykän kanssa alkuun tiukat rajat ja opettelua, ja sitten pikku hiljaa iän mukana voidaan löysätä. Mediataitoja ei opita totaalikiellolla, mutta ei myöskään antamalla lapselle rajatta pääsy sisältöihin ja uskottelemalla, että hän itsekseen ne taidot kyllä oppii kun laitteita käyttää. Ei sillä että olisit niin väittänyt, sitä et tehnyt tokikaan, vaan koska moni aikuinen niin tuntuu uskovan.

Kommentoi