Häissä ilman omaa rakasta

 

P9031266.JPG

P9031265.JPGP9031276.JPG

P9031243.JPG

P9031251.JPG

P9031278.JPG

P9031279.JPG

P9031287.JPG

P9031260.JPG

P9031311.JPG

P9031320.JPG

P9031345.JPG

P9031353.JPG

P9031397.JPG

P9031416.JPG

P9031422.JPG

P9031424.JPG

P9031298.JPG

Lauantaina vietetiin ystäväni häitä Hämeenlinnassa. Samaisen, jonka polttareita juhlittiin Flow`ssa glitter-teemalla. Ehkä muistattekin? 

Minä ja kaksi ystävääni olimme kaasoja, joten matkustimme jo perjantaina Hämikseen. Morsiuspari ja heidän perheensä olivat tehneet hommia hääpaikalla jo koko perjantain, joten meidän hommaksemme jäi enää vain koristella hääpaikkaa vähän perjantai-iltana. Niin ja toki käydä ohjelmaa läpi. 

Lauantai olikin sitten kiireisempi päivä. Kukkien laittoa, katering-firman odottelua, viime hetken raivaamisia ja muuta. Ihmeellistä, kuinka niihin loppusilauksiin saa niin paljon aikaa menemään. Suuren jännitysmomentin loi sää. Oli tarkoitus, että hääpari vihitään ulkona, joten uhkaavat pilvet loivat oman tunnelmansa. Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. Ja ensimmäiset sadepisarat ropisivat nenälle vasta, kun vihkiseremonia ja ulkona laususut tervetuliaissanat oli saatu pois alta. 

Hääjuhla oli kaiken kaikkiaan ihana. Pari oli mennyt naimisiin jo aikaisemmin kesällä, joten nyt tarkoitus oli vaan juhlia rennolla otteella. Rupatella ilman plaseeraus-paikkoja, viettää iltaa saunoen. 

Vaikka tilaisuus oli rento ja epäperinteinen, joku perinne sentään säilyi. Itkettyä tuli aivan hirveästi. Jo heti ensihetkistä, kun hääpari käveli kohti vihkipaikkaa, ekat kyyneleet kihosivat silmiini. Häätanssi ja sulhasen puhe vasta itkettivätkin. Huhhuh! On se ihanaa herkistyä onnesta ja myötäonnesta.

Nämä häät olivat muuten elämäni ensimmäiset, joissa itse olin ilman avecia. Tai siis olihan F minun avecini, mutta ilman puolisoseuraa. En ollut ajatellut sen olevan minulle ongelma, eikä se oikeastaan ollutkaan. Kyllä silti illan viimeisinä tunteina alkoi juhlamekon sisään hiipiä tunne, että varsinkin tällaisissa rakkaudenjuhlissa olisi ihana, jos voisi pitää toista kädestä kiinni ja tanssia illan viimeiset hitaat. 

Onneksi illan viimeisen tanssin sai tanssia ystävän kanssa. Sellaista se on, ystävyys. 

(Niin ja sellaista. Että aveciton laitetaan nukkumaan hotellin lattialle lasten varapatjalle. Öhöm.)

Hyvät bileet, ihana rakkaus! Onnea vielä I&J! 

-Karoliina-

suhteet rakkaus ystavat-ja-perhe
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.