#helsinkilove

Ensi keväänä tulee 12 vuotta siitä, kun muutin Helsinkiin. Aluksi kaupunki oli aivan ihmeellinen. Minä ja maalaishiiribestikseni seisoa törötimme väärällä puolella rullaportaita, emme tienneet miten sporaan maksetaan (emme muuten edes tienneet, mikä on ”spora”), eksyimme Forumin kohdalla, kun piti mennä Espalle ja kummastelimme, kun joka nurkalla tuli JULKKIKSIA vastaan.

Vaikka nyt nuo kohellukset naurattavatkin, tuntuu, että niistä on todella pitkä aika. Tajusin yhtenä päivänä, ettei ole olemassa oikein pääkaupungin kolkkaa, jonne en osaisi jo mennä. Tai minua ei enää kummastuta ihmispaljous, jonot tai julkimot. Kun lähettelimme samaisen ystäväni kanssa ääniviestejä viime viikolla, teimme havainnon: Hän puhuu jo hyvinkin stadilaisella aksentilla, minä edelleen maalaisesti venyyyyyyyttäen. Tiedättehän siihen Jyväääääääskylä-tyyliin? Hassua, miten sama aika täällä on muuttanut toisen puhetta ja toisen puhetta taas ei. Ehkä teini-iässä keksitty lempinimi, Juntti-Sallinen, on aivan osuva.

On paljon asioita, joita vuodet Helsingissä, on opettanut. Rakastan tätä kaupunkia monella tavalla, mutta alkuhuuman jälkeen sellainen yletön ja sokea huuma on osin myös kadonnut. On paljon sitä, joka myös pännii Helsingissä.

Koska minulta kysytään aika useinkin suhteestani kotikaupunkiini, ajattelin koota listan siitä, mikä Helsingissä on #purelove ja mitä taas inhoan. Aloitetaan kivoista jutuista!

#helsinkilove

• Kaupunginosat. On ihanaa, että Helsinki on sen verran suuri, että siinä näkee ihan oikeita kaupunginosia ja kerrostumia. Hassua, miten eri fiilis tuleekaan, kun matkaa Itiksestä Eiraan, Kontulasta Munkkaan tai Larusta Pitskuun.
• (Ilmaiset) tapahtumat. Kaupunki on täynnä toinen toistaan ihanampia tapahtumia ja elämää. Joka päivä tapahtuu jossakin, jossa voi nähdä ihmisiä.
• Kahvilat. Minusta yksi parhaita juttuja on käyskennellä kotikulmilla ja piipahtaa kahville johonkin kotini lähellä olevaan kahvilaan. On upeaa, että niitä edelleen riittää ja ihmiset pitävät kahviloita omina olohuoneinaan.
• Ratikassa istuminen. En tiedä, mikä siinä on, mutta RAKASTAN matkustaa sporalla. Aivan eri fiilis kuin bussissa tai metrossa. Jotenkin rauhallinen ja hötkyilemätön.
• Kauniit rakennukset. Joskus ihan hämmästyn, kun kävelen ohi tuttujen maisemien, kuinka en ole kiinnittänyt aikaisemmin huomioita rakennusten arkkitehtuuriin. Helsinki on täynnä kauneutta.
• Täältä pääsee nopeasti pois! Hah! Tarkoitan siis sitä, että HKI:stä on helppo matkustaa  niin junalla, laivalla kun lentokoneellakin. Muistan, kun Keski-Suomesta lähdettiin vaikka laivalle, suurempi raha meni junamatkaan välillä Jyväskylä-Helsinki kuin itse laivamatkaan.
• Kaupunki on ihanan anonyymi. Täällä saa hiihdellä minkä näköisenä missä vaan, eikä ketään kiinnosta. Luulin nuorena, että Hesassa olisi oltava aina tyylikäs. Se oli todellinen maalaisharha.
• Meri. Vaikka olenkin järvi-Suomen kasvatti, onhan tuo meri ihana (paitsi talvella, mutta siitä lisää #helsinkihate -postauksessa).
• Palvelut. Aina on kauppa auki ja lääkäri myös. Se tuo turvaa.

Mikä on sinun kotikaupunkisi/kyläsi, ja mitä siinä rakastat? 

-Karoliina- 

Kuvat 4,5 : Pixabay