Hyvästi Lily!

Mä aloitin Lilyssä bloggaamisen syksyllä 2016. Vuonna, jona koko elämäni oli muutenkin kokenut megamyllerryksen.

Muistan vieläkin sen hetken, kun Lilyn ja Trendin silloinen (ihana!) päätoimittaja Jenni Lieto soitti minulle ja kysyi, tulisinko mukaan Lilyn tiimiä. En meinannut uskoa asiaa todeksi! Lily oli se, jonne olin AINA haaveillut pääseväni. Se blogien ykkösketju, jonne pääsy oli suuri kunnia.

Mä saan kiittää Lilyä sadoista asioista. Niistä kaikista ihanista ihmisistä, huikean hauskoista kamppiksista ja oikeasti ylipäätään siitä, että mä lopulta olin päässyt siihen pisteeseen, että pystyin – peloista huolimatta – jättämään opehommat ja alkamaan kokopäiväiseksi bloggaajaksi. Ilman Lilyä – näin suurelliseen Oscara-gaalatyyliin sanottuna – en varmasti olisi siinä pisteessä työelämässä, missä olen nyt.

Vuosien saatossa Lily alkoi muuttua, niin kuin myös minä. Jengi ympärillä vaihtui, samoin koko blogiskene. Tämä on siinä mielessä hauska ja jännittävä ala, ettei mikään ole stabiilia. Markkinoiden ja ihmisten mielenkiinnon kohteet vaihtuvat tuulessa. On pysyttävä messissä ja tajuttava oma paikkansa. Ja ennen kaikkea pidettävä mielessä kuka on, ja minne on matkalla. Jos jää liian kauaksi aikaan junaan, joka ei lopulta johdakaan kotipysäkille, ei se ole reilua kenellekään.

Tottakai minunkin ajatukseni ja tavoitteet ovat nyt erilaisia kuin 2,5 vuotta sitten. Yhtäkkiä tulikin toinen kirja, Joutsen, Sidoste ja ylipäättän Tampereen H23-jengi ja sen työt. Blogi oli ja on edelleen se rakas työ – ei mikään puuhastelu – mutta myös osa koko sitä kenttää, minkä kanssa päiväni vietän.

Joten. Nyt olisi jäähyväisten aika. Tai no ei ihan vielä nyt, mutta tämän viikon  jälkeen. Silloin minä kiitän ja kumarran Lilylle. Olen erityisen otettu siitä, että sain olla osana teitä. Huikeiden naisten (ja vähän miestenkin) tiimiä. Te älykkäät, tyylikkäät ja sydämelliset tyypit. Kiitos <3

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä