Inaria on pro!
tiedättekö sen tunteen, kun marssit ulos kaupasta niin, että tunnet saaneesi todellakin hyvää palvelua ja onnistuneen ostoksen? Että mieleesi hiipi väkisinkin ajatus: ”kylläpä kannatti”, ja hypähdät ehkä vielä yhden pikkiriikkisen innostuneisuushypynkin samalla kertaa. Jos tiedät fiiliksen, tai vieläkin paremmin, jos et ole tämmöiseen hetkeen törmännyt, kannattaa lukaista tämä seuraava postaus.
Sain blogin kautta vähän aikaa sitten mahdollisuuden suunnitella uuteen asuntoomme Inarian liukuovikaapistot vähän normaalia huokeampaan hintaan, ja olin tottavie innoissani. Olimme kyllä Eepin kanssa päätyneet Inariaan ilman tätä blogiaspektiakin, mutta tällä tavalla minun tuli tutustuttua sarjan kaappeihin ja oviin vielä tavallistakin tarkemmin.
Kun sitten marssimme viime torstaina Inarian Vuosaaren pisteeseen, oli mielessämme iso lista asioista, joita ihan välttämättä halusimme ja tarvitsimme uuteen kotiimme. Poislähtiessämme moni toive oli kuitenkin jo muuttunut, ja paljon uusia ideoita ja niksejä oli tullut tilalle. Tässä siis se kohta, jossa hyvä asiakaspalvelu ja ammattilaisten asiantuntemus olivat tulleet kehiin…
Joskushan, tai oikeastaan aika usein, kauppatilanteessa käy niin, että myyjän ainoa tavoite on myydä. Ja vieläpä myydä sitä kaikkein kalleinta tuotetta, vaikkei ostaja edes sellaista tarvitsisi. Kun me aloimme suunnitella Inaria Studion Margo Kangasniemen kanssa meille kaapistoa, olimme Eepin kanssa jo ikäänkuin lyöneet lukkoon materiaalit ja sisusteet, vaikkemme lopulta paljoakaan koko valikoimasta tienneetkään. Ja arvatkaapas mitä, olimme vahingossa ottamassa koko kaupan kalleimpia ovia ja runkoa! Moni myyjä olisi tässä vaiheessa varmaan vain hieronut käsiään onnellisena yhteen, mutta Margopa tekikin toisin. ”Tämä teidän ovi on kyllä kieltämättä hienoa, mutta ihan nyt vain vertailun vuoksi kerron teille, että tuo on kaupan kallein ovi. Tämä tässä vieressä on puolestaan kaupan edullisin. Ja samalla myös kaikista eniten tuota valitsemaanne ovea muistuttava”. Margo veti esille toisen oven, joka oli lähes täysin samanlainen kuin edellinen. Erona vain se, että tässä ovessa oli reunalistat, kun tyyriimpi sai komeilla ilman niitä.
Monen muunkin, ei pelkästään hintaan liittyvän, vaan myös toimivuusasiohin liittyvän asian kohdalla Margon tuntemus kaapistoista korostui. Ja vaikka olenkin vannoutunut Ikea-fani, alkoi tuntua sille, että miten KOSKAAN olen voinut ostaa MITÄÄN huonekalua tai kalustetta ilman ammattilaisen ohjeistusta ja tietämystä. Voipi sanoa, että Neiti Sallisen suunnittelemana mm. asunnon ilmanvaihtoa ei olisi otettu vaatekaappiasennuksessa huomioon 😉 Että onneksi siis näin!
Äikän maikkanakin painotan aina oppilaille sitä, että hyvässä arviossa on esiteltävä aina niin hyviä kuin huonojakin puolia arvioitavasta kohteesta. Mutta nyt hitsi vieköön täytyy todeta, ettei kaapiasiassa ole mitään valittamista. Haittaakse?
Tai siis se tiettysti harmittaa, etten saa kaappeja heti, vaan mittatilaustyönä valmistettavissa osissa menee useampi viikko. Olisi ihana jo päästä purkamaan kamppeita jo uuteen kotiin, uusiin kaappeihin!
-Karkki-
P.S. Ensiksi suunnittelin oman puoleni Eepin ja minun yhteisestä vaatekaapista tuollaiseen ylhäällä näkyvään walk-in-closet -henkiseen tyyliin, mutta lopulta päädyin Eskon kanssa samaan malliin (Eskon kuvan viereinen sisustus). Eli peruskaappiin (vähän tylsempään), jossa kuitenkaan taiteltuja farkkuja ei tarvitse pyllistellä poimimaan lattian rajasta. Ehkä fiksumpaa näin:) Snif.