Ivana Helsinki -silmälasit. Voiko olla enempää mun juttu?
// Kaupallinen yhteistyö: Specsavers //
Jos mä kuvailisin mun tyyliä ja minua ulkoisesti, vilahtelisi tuossa listassa varmasti tennarit, farkut, Ivana Helsingin tyttömäiset mekot, pitkä tumma (vihdoin taas!) tukka, lyhyet kynnet, huomaamattomat korut, luottohajuveteni, aina hukassa olevat hanskat ja silmälasien ja/tai piilolinssien varma liitto (koska ilmankaan en pärjää sekuntiakaan).
Kun sitten Specsavers julkaisi Ivana Helsinki -silmälasimalliston, oli aika selvää kauraa, että tuo juttu olisi todellinen mun juttu. Siinä kun yhdistyi kaksi itselleni läheistä asiaa: Toisaalta se ihana Ivana-tyyli, jota olen rakastanut jo vuosia. Toisaalta taas se elämäni pakollinen paha, eli rillit, joita ilman en vaan voi elää.
Olen kirjoittanut silmälaseista usein, koska aihe on ollut mulle ajankohtainen jo 29 vuoden ajan. Olen kertonut, miten silmälasien käyttö saa edelleen – tämän ikäisen – tuntemaan itseni rumaksi nörtiksi. Ja kuinka olen yrittänyt sinnikkäästi myös päästä tästä päänsisäisestä möröstäni myös irti. Kotona vetelen illat pitkät rilliräiskäleenä, mutta julkisille paikoille astuminen ei ole tuntunut kivalle. Sanoin joskus A:lle, että olen rilleillä hänen edessä vasta, kun ollaan naimisissa. En pitänyt tietenkään sanoistani kiinni, mutta ehkä se kuvaa paljon sitä, kuinka paljon silmälaisen käyttö multa vaatii. (Tämän ääneen sanominen kuulostaa muuten todella typerälle, koska luulisi, ettei kyseessä ole niin iso asia!)
Kun Specsavers sitten toi Ivana Helsinki -lasit myyntiin, päätin kokeilla rillien käyttöä (julkisilla paikoilla, huom!)nyt niin sanotusti pehmeällä laskulla. Päätin, että tällä kertaa ottaisin ns. pärstäkerroinrillit, joihin linsseihin ei laitettaisi vahvuuksia, vaan pitäisin niitä piilolinssien kanssa. Mitä järkeä, ehkä mietit? No minäpä kerron:
Minullehan silmälasikammoa on aiheuttanut se, että rillieni linssit pienentävät niin paljon silmääni. Jos lasketaan hajataitot ja kaikki muut yhteen, viimeisimmissä tarkastuksessa selvisi, että näköni vastaa kokonaisuudessaan -7:n näköä. Voi siis sanoa, etten ole mikään haukansilmä. Ja koska näkökykyni on niin heikko, näkyy se myös jo itse silmälasilinsseissä merkittävästi. Toisin sanoen silmäni pienenee linssien vaikutuksesta huomattavasti.
Itse silmälasikehyksiä olen silti rakastanut aina. Joten niinpä päätin, että nyt opettelisin olemaan rillipöllö taas uudelleen. Mutta niin, ettei tarvitsisi heti sukeltaa syvään päähän. Voisin pitää silmälaseja säilyttäen kuitenkin normaalin silmien kokoni ja esimerkiksi sen, etten jaksa arkipäivänä laittaa ripsaria kummoisempaa meikkiä.
Kyselin Koskikeskuksen Specsaversin Sannalta, olenko maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka tekee näin pöhkön tuplavalinnan. Mutta yllätyksekseni hän kertoi, että minunlaisiani piilolinssit+silmälasit -yhdistelijöitä on yllättävän paljon.
Olette kyselleet näistä mun uusista laseista jo instassa hirmuisesti, mutta tässä vielä linkki kehyssivuille. Tykkään ihan kauheasti Ivana-malliston retrolookista. Se kun on jotenkin yhtä aikaa tosi klassinen ja ajankohtainen. Ja esimerkiksi nuo pilottilasit eivät olisi onnistuneet mulla koskaan omilla vahvuuksilla, koska vaikka linssien hionnat ovat kehittyneet valtavasti, ei meikäläisen miinuksia olisi saanut liitettyä noin ohuisiin kehyksiin.
Kuten varmaan arvaatte, ruusukultaiset lasit ovat tosi kevyet käytössä. Mulla ei ole ollut koskaan noin ohutsankaisia laseja (paitsi ne 2000-luvun alun ”näkymättömät”, jos muistatte tämän trendin), ja ohutsankaisuuden kyllä huomaa käyttömukavuudessa.
Kun olin sovittamssa laseja liikkeessä, arvoin kahden pyöreän, vähän paksumpisankaisen mallin, väliltä. Nämä kuvissa nähdyt istuivat kuitenkin niin hyvin jo ihan luonnostaan – ennen yksiäkään säätöjä – päähäni, että päätin Sannan kannustuksella valita juuri nämä. Kun on pitänyt lähes koko ikänsä rillejä, huomaa kyllä, mitkä lasit tuntuvat sille, etteivät ne tunnu päässä ollenkaan. Niissä olo on kotoisa.
Jos iski silmälasihimo, klikkaile rillikaupoille tästä!
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Asu x 2: Ivana Helsinki