Joukkoliikennefani ja -valittaja
Heippa,
oi juku! Kyllä elämä ja eritoteen matkustelu alkaa olemaan aika helppoa niinkin ison tytön, kuin 2,5 vuotiaan kanssa. Ja hei, tämä ei ollut edes sarkasmia 😀 Oikeasti! Junamatkat menevät nykyisin iPad-ravintolavaunu-leikkivaunu -kaavalla, ja mukaankaan ei tarvitse – edes pitkäksi viikonlopuksi – pakata muuta kuin Brion Ponyt ja Skip Hopin pöllömatkis.
Olen aina tykännyt kulkea joukkoliikennevälineillä. On jotenkin vapauttavaa istuskella aivan toimettomasti ilman, että täytyy ollenkaan huolehtia liikennesäännöistä tai tienviitoista. Niin ja kai minua viehättää se täyteen ahdetun bussin/junan/sporan/metron tunnelmakin. Kaikki menossa jonnekin, tulossa jostain. Elämisen fiilis!
Kun Neiti-F syntyi, ajattelimme, että emme edes hommaa autoa. Pian kuitenkin kävi selväksi, että vauva kaikkine romppeineen on aikaslailla vaikea siirtää satojen kilometrien päähän mummolaan, tai vaikka vain kuumeisena lääkäriin kymmenen kilometrin päähän. Niinpä päätimme, että meille tulee vauvan lisäksi myös tila-auto.
Nyt kun elämäme etsii tänä kesänä muutenkin uusia uria, tai oikeastaan vain niitä parin vuoden takaisia, tuttuja, on autoasiaankin tullut muutos. Emme ole palanneet nyt kuitenkaan aivan kokonaan autottomaan elämään, mutta farmari vaihtui sentään pienempään ja halvempaan kauppakassiin. Pieni koti, pieni auto 🙂 Uusi mottomme taitaakin olla ”Less is more” 🙂
Yritämmekin käyttää joukkoliikennettä aina, kun se on vain mahdollista. Helsingin lähettyvillä joukkoliikenne toimiikin upeasti, mutta jo Lahdessa kerran tunnissa kulkevan bussia odotellessa kiusaus oman auton ratin taakse hyppäämiseen nousee jo melkoisesti. Niin ja maaseudun bussiyhteyksistä puhumattakaan. Kaksi kertaa päivässä ohi hurahtava linja-auto ei nimittäin kannusta ketään kulkemaan julkisilla (nimimerkillä:Hankasalmen tyttö). Joten tässä(kin) asiassa maamme taitaa olla kyllä jakautunut hyvinkin eriarvoisiin alueisiin! Kaupunkilaisten on siis turha syyllistää maaseudun väkeä autottomilla päivillä, tai vihreillä puheilla, jos toisaalla joukkoliikenne ei ole mitenkään mahdollinen tapa kulkea edes viikottaisia työmatkoja.
Toinen joukkoliikenneärsytykseni liittyy muuten juniin. Tai oikeastaan tarkemmin ottaen junamatkojen hinnoitteluun. Miksi ihmeessä junailusta on tehty niin pirun tyyristä? Opiskelijakortilla matkojen hinnat olivat vielä siedettäviä, mutta nyt täysihintaisen lipun ostaminen lohkaisee rahapussista liian suuren palan. Vaikka junamatkustaminen onkin mielestäni ihanan kätevää ja miellyttävää, on vaikea tukea ekologista junamatkailua, jos henkilöautolla sama matka tulee yli puolet halvemmaksi. Esimerkiksi meidän jengimme junamatka Lahdesta Hankasalmelle maksaa edestakaisesti 200euroa, kun saman matkan kulkeminen autolla vie bensoineen noin 40 euroa.
Mikä on oma suhteesti joukkoliikenteeseen? Pärjääkö lapsiperhe ilma autoa, ja suositko henkilöauton sijaan junaa tai bussia?
Torstaiterkut: Karkki
F: Mekko,Me&I (second hand) // Sandaalit,H&M