Julki-imetyksen kummastelija

Heissuli,

lueskelin äsken vanhoja uutisia Iltalehden nettisivuilta, kun bongasin pari päivää sitten ilmestyneen jutun bristolilaisesta Kelly Schaecherista, joka suivaantuneena kahvilaimetyksen kieltämisestä päätti järjestää imetyksen flashmob -tapahtuman. Jutusta kävi ilmi, että 300 äitiä hyppäsivät tämän jälkeen tisseineen ja vauvoineen barrikaadeille, ja lopulta paha kahvilanpitäjä joutui pyytämään imetyskiellon asettamista anteeksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin…vai onko sittenkään? Onko julkisen imetyksen paheksuminen sittenkään paheksuttavaa?

Kun vielä imetin Neiti-F:ää, koin äärimmäisen epämukavaksi imettää häntä missään muualla kuin kotona (eikä se sielläkään mitään kivaa ollut). Kerran pitkän kaupunkikierroksen päätteksi olin pakkotilanteessa, ja yritin ruokkia lapseni ravintolapenkissä. Viritin kolme erilaista suojarättiä eteemme, ja silti tuntui, että eihän tämän näin kuulu mennä. Siitäkin huolimatta, että kyseessä oli tämä LUONNOLLINEN tilanne, kuten monet julki-imetyksen puolestapuhujat haluavat muistuttaa. Itse haluaisin muistuttaa, että nenän kaivaminenkin on luonnollista, enkä sitä silti ihmistenilmoilla tee.

Vaikka monessa asiassa koen olevani liberaali ja feministi, ei tissien vapaa vilauttelu edes vauvan takia tunnu kivalle. Olen myös pohtinut jonkinlaisen OIKEASTI peittävän imetyskaavun suunnittelua. Olisikohan markkinarakoa muiden ahdasmielisten keskuudessa?

Kertokaapa nyt vapautuneet imettäjät meille muille, mistä löydätte rohkean asenteen julki-imetyksellenne? Ja onko kahvilaimetykset teille vain käytännön sanelema pakko, vaiko statement jonkin suuremman puolesta?

Tissipohdintojen siivittämänä, sateista päivää kaikille!

Kuvat serkun poikani Roopen sunnuntaisista rippikemuista. Onpa ihanaa, että ruuaksi menee kalasoppa ja pikkuleivät…sitä kun on ihan häveliästä syöttää :)

 

-Karkki-

Kuvat:

Siskoni Henriikka, Olympus