Kierros tehtaalla: Näin syntyy kotimainen pipo!

Kaupallinen yhteistyö: KIVAT

Aloitin tämän vuoden alussa ”ihmiskokeen”, jonka tarkoituksena on, että ostaisin tänä vuonna pääasiassa vain kotimaisia tekstiilejä. Olen toki tähänkin asti niitä ostanut, mutta niiden rinnalla on kulkenut suuri joukko ulkomaisten brändien –pääasiassa halpisbrändien –  tuotteita.

Syitä, miksi en aikaisemmin moiseen ole ryhtynyt, on ollut useita. Ensinnäkin en ole oikeastaan edes tiennyt, mitä kaikkea Suomesta ja suomalaisilta tekijöiltä saa. Toisekseen en ole varmasti edes ajatellut tekstiilin alkuperäasiaa niin kovin vakavasti (esimerkiksi työpaikkojen ja verorahojen kannalta) ja kolmanneksi olen kavahtanut usein kotimaisten tuotteiden hintaa. Olen yksinkertaisesti valinnut sen ulkomaisen tekstiilin usein rahapussiin vedoten. Kotimainen tuote kun on usein astetta kalliimpi.

Tutustuttuani kuitenkin edes hieman enemmän tekstiilituotantoon, työoloihin, kotimaan työnantajakuluihin ja kaikkeen tähän, en enää oikeastaan ole päivääkään päivitellyt kotimaisten tekstiilien hintaa. Ja itse asiassa se t-paidan tai pipon päällä oleva vitosen hintalappu on saanut minut nykyisin enemmänkin vain kurtistamaan otsaani, kuin hyppimään riemusta. Sillä rahalla kun ei missään nimessä saa mitään vastuullisesti tuotettua tekstiiliä.

Aloitin tämän vuoden alussa yhteistyön kotimaisen KIVAT-merkin kanssa. KIVAThan on perinteikäs kotimainen perheyritys, joka valmistaa pipot, lapaset, villahaalarit ja monet muutkin neulostuotteet täällä kotoisassa Mansessa.

On ollut aika huikeaa päästä tutustumaan KIVATin toimintaan oikein paneutuen. Olen vieraillut tehtaalla – ihan siellä äksönin ytimessä – nyt vähän ajan sisällä kaksi kertaa. Ja tullut samalla siihen tulokseen, että tämä kaikki pitäisi olla kuluttajienkin nähtävillä. Ja siksipä nyt päätinkin tehdä vuoden ensimmäisen KIVAT-postaukseni siitä, millainen on KIVAT-pipon matka aivan suunnittelun alkuvaiheista siihen pisteeseen, että se on kaupassa meidän kaikkien ostettavissa.

KIVAT-pipon matka suunnittelusta kaupan hyllylle:

1. Pipon elämänkaari alkaa tietysti suunnittelusta. KIVATilla on kaksi suunnittelijaa, jotka vastaavat joka ikisen malliston kaikista tuotteista.
2. Kun pipo on suunniteltu, sen kuosia aletaan miettiä käytännössä. Se, millaiseksi kuosi on paperille piirretty kun ei aina ole se, miltä pipo todellisuudessa neuloksena näyttää. Niinpä tässä vaiheessa kuosisuunnitteluun otetaan mukaan kolmas henkilö. joka sovittaa kuosin sellaiseksi, että sen voi neulekoneesta myös saada kauniina ja haluttuna ulos. Kuosisuunnittelijan apuna on tietysti neulekoneen käyttäjä, eli neuloja, joka on neuloksen konkreettisen teon ammattilainen.
3. Kun pipon muoto ja kuosi on suunniteltu, tilataan langat. Kaikki KIVATin langat tulevat Euroopasta. Villalanka Italiasta tai Itävallasta, puuvilla Italiasta tai Saksasta. Villalanka on värjätty jo valmiiksi lankatehtaalla, mutta puuvillaneulos pestään ja värjätään Hämeenkyrössä alihankkijalla.
4. Langan tultua KIVATin tehtaalle siitä neulotaan neulos. Tehtaalla on kaksi henkilöä, jotka vastaavat neulosten teosta.
5. Kun villaneulos on valmis, se ensin höyrytetään ja sitten annetaan ”levätä” jonkin aikaa, ennen kuin se on valmis leikattavaksi. Kaavojen mukaan leikkaaminen on tarkkaa työtä. Tähän KIVATilla on 3 työntekijää, jotka suorittavat kaavojen kohdistuksen ja palojen leikkaamisen (hurjilla ”ritarikäsineillä”).
6. Kun palaset on leikattu, kootaan kaikki pipoon tulevat osaset yhteen pahvilaatikkoon ja laatikko kuljetetaan saumaukseen. Saumauksen suorittaa alihankkijat. Alihankkijoista noin 85% toimii Tampereen alueella, kiireisten kausien avuksi saumoja ommellaan jonkin verran myös tutussa paikassa Virossa. Syy, miksi osa saumoista on pakko ommella Virossa, johtuu siitä, ettei tekijöitä Suomessa enää riitä. KIVATilla on jatkuvasti tästä osasesta tuotantoa rekrytointi päällä, joten hyvistä tekijöistä saa vinkata heille.
7. Alihankkijoiden tekemien saumausten jälkeen tuote palaa takaisin tehtaalle. Pipo viimeistellään esimerkiksi merkkien ja tupsujen osalta tehtaalla. Tehtaan omassa ompelimossa on keskimäärin töissä neljä ihmistä.
8. Tuote tarkastetaan vielä kerran varastossa, jonka jälkeen se onkin valmis lähtemään myyntiin. Myynti jälleenmyyjille ja markkinointi on suoritettu toki ennen tätä. Pakkaamossa on töissä kolme henkilöä.
9. Valmis villapipo luomupuuvillavuorella, korvien tuulisuojilla, nauhoilla ja tupsuilla maksaa Kivatin verkkokaupassa 30.90e. (Jonne pipo tietysti ennen myyntiin saattoa kuvattu ja nettisivusaitille aseteltu.)

Kun katson tätä listaa, tekijöitä ja vaiheita, alan ainakin itse hahmottaa paljon paremmin kotimaisen tekstiilin tuotannon prosessia. Se, että saan laittaa pipon lapseni päähän, ei olekaan ihan pieni juttu. Sen eteen on nähty aika monta työvaihetta ja tuntia. 

Itse asiassa kun alan pohtia koko tätä prosessia, josta olen saanut itse nähdä ihan vierestä, olen alkanut arvostaa tällaista tekstiilituotantoa hurjan paljon enemmän! Ennen tätä on ollut jotenkin helppo vieroittua koko tekstiilituotannon prosesseista ja ajatella vaan, että vaate tulee jostain anonyymista tehtaasta. Vaikka eihän se niin ole!

Kun nyt tiedän niiden henkilöiden nimet, naamat ja äänenpainot, jonka minun ja F:n pipot on valmistanut, on arvostukseni aika valtaisa. Samalla hinta, jonka kotimainen – vain viiden minuutin automatkan päässä kotoamme valmistettu – pipo maksaa, tuntuukin niin perustellulle, että oikein hävettää aikaisemmat ajatukseni hintavertailusta. Yhden pipon valmistukseen ja siihen, että se on verkkokaupassa ostettavissa kun tarvitaan ainakin 13 ihmisen työpanos.

Mitä haluaisit, että kysyn KIVATilta seuraavaksi? Kiinnostaisiko esimerkiksi hukkaneulospalojen kierrätys tai brändin historia? Iske kysymyksesi alle niin minä selvittelen! 

-Karoliina-