Kun ahdistus ei ollutkaan astmaa?
Muistatte varmasti, kun kirjoittelin maaliskuussa paljonkin minun astma-asioistani ja sairaalassa ramppaamisesta. Noh. Kerran tutkimuksia vietiin vielä pahimman ahdistusvaiheen jälkeenkin eteenpäin, alkoi selvitä mielenkiintoisia – ja jopa aika yllättäviä – asioita.
Minua tutkittiin erilaisin testein TAYSissä, ja kun lopulta menin kaikkien noiden kokeiden jälkeen astmalääkärin vastaanotolle, oli uutiset yllättäviä. Hänen mukaansa oli nimittäin aika todennäköistä, ettei minulla ollutkaan astmaa. Siis sairautta, joka minulla on sanottu olevan lapsuudestani asti ja johon minulla oli ollut esimerkiksi Kela-kortissa korvausnumero 25 vuotta! Lääkäri toki sanoi, että niin vahvalla lääkityksellä, jota olin ennen testejä joutunut ottamaan, ei tietysti voida sulkea astmaa kokonaan pois, koska varsinaiset kokeet pitäisi tehdä luomu-tilassa. Mutta lääkäri ei kuitenkaan pitäisi ihmeenä sitä, jos näin todella olisi asioiden laita.
Kun aloin sitten ihmetellä kevättalvista painon tunnetta rinnassani, kuristavaa oloa, PEF-tuloksia ja hapensaantiongelmia, lääkäri totesi, että ne ongelmat olivat kyllä (olleet) todellisia. Syy ahdistukseen ja heikkoon oloon ei vaan ollut keuhkoissa, kuten oli koko ajan luultu. Lääkäri nimittäin epäili, että minulla olisikin astman sijaan jokin kurkun alueen sairaus, jota pitäisi alkaa tutkia nyt perinpohjaisesti. Hapen kulun ongelmat kun olivat edelleen todellisia. Stoppipaikka olikin kuitenkin nyt luultavammin kurkussa.
Vaikka uutiset aluksi hämmensivätkin, tuntui uusi diagnoosi paljon järkeen käypäisemmälle kuin varsinainen astma. Tämä nimittäin selvittäisi kaikki ne ”astman” hoidon kompastuskivet, joita tänä keväänä matkalleni oli sattunut. Ensinnäkin sen, miksi minusta on tuntunut oireideni aikana sille, kuin joku kuristaisi minua kurkusta. Yleensä kun astmaan liittyy ”vain” paine rinnassa, mutta minulla oli paineen lisäksi koko ajan myös tuo kuristava olo. Toisekseen syy siihen, miksi sairaalan spira toimi minulle niin hyvin, mutta normiastmalääke ei, selittäisi myös kurkkuasiaa. Spiralla otettavan lääkkeen sivutuotteena kun sattuu tulemaan vesihöyryä, joka taas kosteuttaa kurkkua hoitaen sitä. Luultavasti minulle oli ollutkin siis enemmän apua juuri tuosta vesihöyrystä kuin itse lääkkeestä spiran mukana. Kolmanneksi kurkkuongelmasta antoi viitteitä sekin, että minulle juuri sisäänhengitys on ollut vaikeaa. Astmassa kuulemma ongelmaa on enemmän uloshengityksessä.
Vaikka kurkkuepäilyt tietysti saivatkin mielikuvitukseni laukkaamaan, koska tottakai tässä alkoi käydä läpi kaikkia niitä vaihtoehtoja, joita kurkussa voisi olla. Ja toisaalta prosessiin keskeneräisyys tai oikeastaan alkupisteeseen meno harmittaakin, oli lääkärikäynnissä ja testeissä paljon hyvääkin. Ensinnäkin astmalääke – jota ei kuitenkaan vielä uskallettu kokonaan lopettaa – vaihdettiin vähemmän kurkkua ärsyttäväksi. Samoin spira-laitteen kotikäytön järkevyydelle saatiin vielä suuremmat perusteet, koska vesihöyry on nyt minun oloilleni niin tärkeää. Iloinen uutinen oli myös se, että varsinaisesti keuhkoni ovat erinomaisessa kunnossa. Joten oman voinnin mukaan esimerkiksi lenkkeily on oikein hyvä juttu.
Mutta nyt sitten näillä tiedoilla kohti uusia testejä, lääkekokeiluja ja kevättä! Tämä taas kerran todisti sen, miten monimutkainen laitos tämä ihmisvartalo onkaan. Se nyt edelleen – 25 vuoden jälkeenkin – piti pintansa, että minua allergisoi kissat, hevoset, koivu, timotei, pöly ja leppä. Eli allergialääkkeet ja nenäsumutteet tuli ottaa käyttöön koko komeuden kruunuksi. Voisin perustaa varmasti kohta jo oman apteekin tällä lääkemäärällä!
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Asu: toppi, Vila // neule, Uhana Design // farkut, Dr.Denim