Kun olin lapsi…

Kun mä olin lapsi:

• venyttelin aina mun korvisreikiä, koska mun mielestä meidän mummon korvat, joissa painavat korvakorut olivat venyttäneet reiät pitkiksi, olivat kauniit.
• halusin aina neuvolareissulla, että mun sormesta napataan verikoe. Muistatteko vielä sen vanhanaikaisen hemoglobiinilasin, jolle veri laitettiin? Mielenkiintoista!
• inhosin sukkahousuja.
• luulin, että Jaakko kullassa laulettiin ”Kello-Jasi soita, Kello-Jasi soita.” Luulin, että tämä Kello-Jasi oli joku henkilö, joka piti kelloista. Tai oli peräti kellonnäköinen. Vähän kuin Könni Kaunottaressa ja Hirviössä.
• kuvittelin olevani ikuisesti viisaampi kuin pikkusiskoni.
• unelmoin kauppojen valmiista naamiaisasuista, enkä osannut arvostaa äitini itse ompelemia tarpeeksi.
• olin varma, että musta tulee näyttelijä.
• luulin, että jokaisella ihmisellä on kotimummo, ja koti, jossa elää kolme sukupolvea saman katon alla.

Niin se aika muuttaa ihmistä ja ajattelua…Minä esimerkiksi yritän nykyisin aina tehdä F:lle itse naamiaisasun oman kodin tarpeista (en siis ommella, vaan kyhätä!), vaikka tottahan se on, että meiltäkin löytyy jo monta kaupan rooliasua. Viime lauantaina F oli kaverisynttäreillä leopardi. Oma haalari asuna, mun sukka häntänä ja kasvoilla meikistä tehty maalaus.

-Karoliina-