Kun opettajan työt jäi, jäi myös maanantaiahdistus

Muistan, että minulla on ihan lapsesta asti ollut eräänlainen maanantaikammo. Tai oikeastaan sunnuntaiällötys, joka on johtunut siitä, että nurkan takana odottaa maanantai.

Kun jätin ne ihan ”normaalit” päivätyöt viime keväänä, katosi elämästäni yli 30 vuotta vaivannut riesa. En ole kärsinyt enää yhtenäkään sunnuntaina tai maanantaiaamuna huonoista fiboista. Tai sanotaanko näin, ettei jokainen sunnuntai tai maanantai ole ollut yhtä juhlaa, mutta ainakaan niiden pilaantuminen ei liity mitenkään siihen, mikä viikonpäivä on kyseessä. Aika vapauttava tunne.

En ole koskaan inhonnut mitään työtäni, joten se ei voi olla selitys sunnuntai-maanantaikammolle. Päinvastoin! Mutta jokin tässä on silti muuttunut. Nimittäin vapaus. Ensimmäisen kerran elämässäni minulla on vapaus aloittaa työviikko (ja kyllä kaikki muutkin työpäiväni) juuri niin kuin haluan. Jos opettajan piti olla sataprosenttisen skarppina ja täydessä työn touhussa maanantaina klo 8.00, voin nykyisin käynnistellä koneita vaikka kolme ensimmäistä tuntia töissä, jos sille tuntuu. Juoda kahvia, lukea sähköposteja ja olla ihan hiljaa ilman yhtäkään keskeytystä.

Ehkäpä siinä onkin peruste, miksi kammo ei hiippaile sunnuntaille. Opettajan oli aivan pakko valmistella seuraava viikko (konkreettisesti ja henkisesti), ennen kuin astui työpaikalle maanantaiaamuna. Nykyisin kun tietää, että työt voi aloittaa aidosti vasta töissä, voi sunnuntainkin pyhittää vielä viikonlopulle.

Vaikka olen aina rakastanut arkea, on maanantai nykyisin ehdoton lempiarkipäiväni. Silloin saa suunnitella koko työviikon. Täyttää kalenterin, buukata itselleen hommat ja aikatauluttaa tehtävät duunit. Rakastan tämmöistä hallinnan tunnetta.

Sen lisäksi kotona on lähtökohtaisesti aina ihan huippua. Kenelläkään ei ole harrastuksia tai harrastuksiin vientiä. Maanantaina ei ole pakko tehdä mitään erityistä. Voi vaan pistää pyykkikoneen hurisemaan hiljaa ja kokata iltapalaksi omenapaistosta. Hipsutella lököpöksyissä, sytytellä kynttilöitä ja sen kun vaan olla.

Jos elämä olisi aina yhtä chilliä kuin nykymaanantaisin, meikäläinen olisi hyggekuningatar.

Kuka muu tunnustautuu maanantaifaniksi?

-Karoliina-

Kuvat: Armando Tranquille

Asu: hattu, Makia (saatu) // paita, Carlings // neule, COS