Kuppi nurin, paketti sekaisin

Minä koen, että olen monessa asiassa aika joustava. Johtuu ehkä siitä, että on paljon asioita, jotka minusta voi tehdä vähän sinnepäin.

On kuitenkin muutama juttu, jotka ovat minulle aivan ehdottoman tärkeitä. Jos niissä homma pissii, menee minulta hermot. Tai jos ei mene hermot ulkoisesti, alkaa pinna ainakin kiristyä sisäisesti.

RUOKA. Jos minä en saa ruokaa tasaisin väliajoin, on piru irti. Nuorempana (laihempana) verensokerien lasku aiheutti myös oksettavaa oloa, mutta nykyisin ”ainoastaan” hermo alkaa kiristyä. Joskus, jos minua alkaa ärsyttää ihan ilman syytä, saatan tajuta, että tämähän johtuu nälästä. En useinkaan varsinaisesti tunne nälkää. Sen sijaa minä alan huomata olevani ärsytysherkempi kuin muuten olisin.

ILLAN OMA AIKA. Minä pystyn olemaan ihan normaalisti ja rennosti silloin, kun F on päivisin ja öisin ympärilläni. En muista, milloin esimerkiksi yöllä herääminen olisi ihan kauheasti ottanut päähän tai etten toisaalta olisi osannut olla oma itseni F:n hääriessä aamuisin ja päivisin jaloissa. Mutta illat. Ne ovat toinen juttu. Olen tajunnut, että minä TARVITSEN illalla sen muutaman tunnin ajan, kun hän nukkuu ja minä en. Jos tyttö kukkuu sängyssä (ihan kiltisti vaikka lukien kirjaakin), minä en voi jotenkin rentoutua iltamoodiini. Tähän on tietysti tultava muutos, kun lapsi kasvaa. Ihan varmasti kohta olemme kiinni jo hetkessä, että hän nukkuu samanmittaisia unia kuin minäkin.

AAMUKAHVI. Tiedättekö sen tunteen, että olet yökylässä ystävälläsi ja tajuat, ettei tällä ole kahvinkeitintä. Se on jokseenkin samaa tasoa oleva tilanne kuin se, ettei talossa olisi vessapaperia. Ja itse asiassa: Vielä pahempi! Mun päivät ei lähde käyntiin, jos en saa paria kupposta kahvia. Niinä kertoina, kun mun hampaat on valkaistu, eikä kahvia olisi saanut juoda, olen ryystänyt kylmää kahvia pillillä hampaiden ”ohi”. Koukussa vai koukussa?

ASTMALÄÄKE LÄHELLÄ. Faktahan on se, että minä tarvitsen fyysisestikin aika usein astmapiippua. Mutta on tässä sellainenkin henkinenkin puoli. Nimittäin samoin tein kun tajuan, että olen vaikka lähtenyt kaupungille ilman astmapiippua, alkaa ahdistaa. Uskon, että osa tuosta on täysin henkistä. Jos lääke olisi kassissa, voisin luottaa, että saan sitä, kun olisi tarve, eikä tarvitsisi panikoida ja ahdistua (fyysisesti ja henkisesti).

MYÖHÄSTELY. Mä inhoan myöhästelyä yli kaiken. Vaikka kuinka yrittäisin olla rentona, on se vaan tapa, joka saa mut ärsyyntymään todella helposti.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: PURA (kuvauslaina) 

Kommentoi