Liikuntahistoriani. Karkin EasyFit -treenaus. 1.osa.

Moikkis!

Blogin facebook-sivua tykänneet jo tietävätkin, että tämä laiskamato on aloittanut kuntoilun Pasilan EasyFit –kuntosalin personal trainer Anna Kallion avustuksella*.

Treeniohjelmasta, ruokailuista, tavoitteista ja kokemuksista kuulette tänä keväänä varmasti paljon lisää, mutta nyt alkuun ajattelin kuitenkin kertoa teille vähän taustoja siitä, millainen liikkuja minä olen tähänastisen elämäni ollut.

Kun olin lapsi, isäni urheili kilpaa kestävyysjuoksussa ja triatlonissa. Urheilu oli siis lapsesta asti osa elämääni, ja niinpä pieni Karoliina liikkui jos jonkinmoisilla eri tavoilla. Maaseutumetsissä ja pihoilla pomppimisen lisäksi kävin tanssitunneilla neljävuotiaasta viisitoistavuotiaaksi asti, judotunneilla kulutin tatamia alakoulussa neljä vuotta, ja yleisurheiluakin tuli harrastettua ihan piirinmestaruustasolla koko lapsuusikä.

Yläkouluiässä kavereiden kanssa hengaaminen syrjäytti ajastetut urheilutreenit, mutta ei liikunnan harrastaminen kokonaan jäänyt. Huomasin, että teinikuohuntaan ja omien ajatusten pohdiskeluun auttoi ulkoilu ja lenkkeily. Niin ja kyllähän jonkinlainen nuoruuden kroppaepävarmuuskin kannusti liikuntaan sen vartalon ulkonäköön muovaavien vaikutusten vuoksia.

Lukiossa, yliopistossa ja vuosina ennen F:ää harrastin liikuntaa vain lähinnä kävelylenkkien ja punttisalin muodossa. Vaikken mikään himoliikkuja enää ollutkaan, kuului liikunta säännöllisen epäsäännöllisesti elämääni koko ajan. Mutta sitten tulin raskaaksi, ja urheilu jäi aivan tyystin.

Eihän raskaus, normaali sellainen, estä liikkumista juuri yhtään, mutta F:n odotus ei mennytkään aivan ongelmitta. Ensimmäiset neljä kuukautta oksensin kellon ympäri, vähintään kymmenen kertaa vuorokaudessa, ja raahautuminen alakerran Valintataloonkin tuntui siinä heikotuksessa urheilusuoritukselta.

Kun pahoinvointi alkoi helpottaa kuudentoista viikon kohdalla, tulikin uusia ongelmia. Selvisi, että istukkani oli osittain repeytynyt, ja jotta se pysyisi kiinni vielä tarvittavat 24 viikkoaa (ja F hengissä!), en saisi tehdä juuri mitään. Olin neljä viikkoa täydessä vuodelevossa, ja sen jälkeen en saanut nostella edes kauppakasseja.

Niinpä yhdeksän kuukauden urheilutauko, ja rankka vauva-aika tekivät sen, että ehdin kokonaan unohtaa liikkumisen ja sen tuoman ilon.

Kun käy töissä, tekee kirjoitushommia iltaisin, huoltaa kotia, viettää aikaa perheen kanssa, näkee kavereita ja tekee sataa muuta asiaa yhtä aikaa, on urheilu aika helppo unohtaa.

Uuden vuoden lupauksessani päätin kuitenkin ryhdistäytyä tältä(kin) osin! En halua, että olen kipeänä huono yleiskuntoni takia. En halua, että kroppani löpsähtää ennen aikojaan. En halua, että F saa sen kuvan, ettei naisten tarvitse liikkua ollenkaan. Sillä Eskohan liikkuu siis ainakin neljästi viikossa sählyn, koriksen, lenkkien ja kuntosalin parissa.

Tässä siis vähän taustaa kuntoilukevääni pohjaksi.  Ja pidemmällekin: Haluan, että liikunnasta tulee taas elämäntapa. Ei minusta mikään fitness-nainen tule. En usko, että urheilusta tulee minulle uskonto. Mutta jonkinlainen peruslihaksisto, jaksaminen ja vähän sopusuhtaisempi kroppakin olisi tavoitteena. Se olisi perheenäidille jo ihan riittävä tavoite, vai kuinka :)

Innon lisäksi mielessäni on tietysti monta kysymystä: Kuinka ehdin urheilla kaikessa tässä haipakassa? Entä jo laiskottaa? Joudunko luopumaan jostain – esim. kämpän siisteydestä tai postaustahdistani – liikunnan vuoksi?

Kaikkiin näihin kysymyksiin ja paljon muuhunkin saatte vastauksen kevään aikana. Nimesin kuntoilusarjani nimellä Karkin EasyFit – treenaus, jotta löydätte sen kätevästi tuosta postausten oikealta puolelta, kategoriat-palkista.

Ja nyt kysymykset teille: Jäikö liikunta teiltä raskaus- tai vauva-aikana? Oletteko löytäneet liikunnan uudelleen? Ja kuinka ylipäätään raivaatte urheilulle aikaa?

Energistä päivää!

-Karkki-

*PT-palvelut saatu bloginäkyvyyttä vastaan