Madafakin Netposti ja moni muu perjantain pentele

On aika valituksen. On aika perjantain penteleiden. 

Tällä viikolla on ärsyttänyt yllättävän moni asia.

• Netposti. Voiko olla paskempaa konseptia. Miksi ihmeessä (okei, tiedän, luultavasti tietoturvasyistä) lääkäriajat, laskut ja vaikka mikä tärkeä menee Netpostiin, josta saa ilmoituksen sähköpostiin? Miksi ihmeessä tuota laskua/lääkäriaikaa ei voi lähettää SUORAAN sinne sähköpostiin, jonne ilmoitus kuitenkin tulee. Inhoan tämmöisiä mutkia ja tuplakirjautumisia.
• Samaan syssyyn: Sähköpostilaskut. Mulle tulee sellaiset 20-30 sähköpostia päivässä. Ja tästä syystä moni viesti – kuten nyt vaikka laskut – hautautuvat aina jonnekin. Siksi unohtelen maksaa niitä ja toisaalta: Kun olen maksamassa laskuja, on todella ärsyttävää kaivella niitä sähköpostitililtä. Haluan paperia! Ja sellaisia laskuja, joita saa oikeasti repiä maksun jälkeen.
• Juuri käyttämäni sanapari samaan syssyyn. Kuulostaa ja näyttää todella ärsyttävälle. 
• Postista toiseen. Nimittäin kyllä ärsyttää se, että postipaketit ovat postissa säilössä nykyään enää vaan viikon. Arvatkaa, monta pakettia on lähtenyt paluupostiin ennen kuin olen ehtinyt hakea ne kotiin?
• Taudista toiseen seilailu. Juuri, kun astma alkoi vähän näyttää paranemisin merkkejä, iski päälle jo toiset vaivat. Joku ihmeellinen mahapöpö (mutta ei kuitenkaan vatsatauti), ahdistuksen siirtyminen keuhkoista kurkkuun ja kipeä SUU. Hei kellä on kipeä suu? En ole koskaan kuullutkaan, mutta nyt sitä on hoidettu tässä alkuviikko. Tuntuu sille, että olen joku kävelevä aikapommi ja oikein sapettaa edes puhua koko sairastelukierteestään.
• Tavaran määrä. Olen pidemmän aikaa katsellut tätä meidän kotia sillä silmällä, että sama tavaroiden – lähinnä vaatteiden – määrän lisääntyminen ei vaan voi jatkua. Ja silti joka paikka pursuilee kamaa.
• Käsiin hajoavat kamat ja kaiken maailman saneeraukset. Meillä rikkoontui reilu viikko sitten liesi, kattoa uusitaan (ihan omasta tahdosta ja tarkoituksella, mutta kuitenkin) ja rappukäytävässä on remontti. Meidän koti ja talo on siis yhtä myllerryksessä kuin tuo Hämeenkatu. Kaunista tulee siis joskus…mutta tämä vaihe ei ole mikään mieltä ylentävä.
• Arjen mutkat. Viime viikkoina on tuntunut sille, että arki on koko ajan sellaisessa muutostilassa, etten meinaa pysyä perässä. Kun lääkärikäynnit lykkäävät koko ajan muuta elämää, ruuanlaitto on tehtävä ilman liettä ja pienet esteet kerääntyvät, tulee tunne, että tekisi mieli alkaa lopulta vaan kiljumaan. Tai lyödä hanskat tiskiin! Harmi, kun aikuisena ihmisenä ei vaan voi jättää asioita kesken, vaikka kuinka ottaisi pannuun.

No niin. Tulipahan päästettyä höyryjä ulos. Mites siellä menee?

-Karoliina-

Kuva: Laura Ikonen