Matti Nykänen-gate. Mitä helvettiä media?

Katselin ja luin eilen illalla uutisia. Ykkösaiheena tietysti mäkilegenda Matti Nykänen. Oli kuvaa Matin nuoruusvuosista, haastattelupätkiä, lentävien lauseiden kooste ja paljon muuta. 

Tuijotin lapsuuteni idolia tv-ruututäydeltä ja tunsin oloni vähän surulliseksi. Tuli mieleen 80-lukulainen lapsuus ja mäkihyppykisastudiot meillä kotona. Niin ja toisaalta ne teinivuosien rankat Nykänen-Tapola –”vitsit” ja pöyristyminen mäkikotkan uran jälkeisistä ammattisuuntauksista. Miten yhden miehen elämään mahtuikaan niin monta hienoa, mutta samalla kauheaa kohtaa?

Vaikka Matti Nykäsestä voikin olla montaa mieltä, koen, että median takinkääntö Nykäs-keissistä on aivan pöyrisyttävä. Sama mies, jolle on naureskeltu avoimesti kaksikymmentä vuotta onkin yhden yön jälkeen se sankari, jota muistellaan muka-kunnioittavasti. Nyt kaivellaan esiin mitalit ja pokaalit ja kerrotaan, miten kukaan nykyhyppääjä ei pysty samaan työmäärään kuin Nykänen. Nyt, vaikka vuosikymmeniä miehestä sai julkaista mitä tahansa. Ja se oli monen mielestä jopa oivaa viihdettä! Nykänen on katkolla, oikeudessa ja puukko kädessä. Hehheh. 

Kun menin illalla nukkumaan, mietin, olisiko media voinut kääntää Nykäsen elämän suuntaa paremmaksi, jos olisi kirjoittanut näin kunnioittavasti siinä vaiheessa, kun urheilija oli vielä elossa. Silloin, kun tämä kamppaili oman identiteettinsä kanssa uran loputtua. Jos se ei olisikaan repinyt jo valmiiksi rikkinäistä miestä vaan ennemminkin tukenut tätä?

En hyväksy väkivaltaa, enkä sen hyssyttelyä. Kyse ei ole siitä, että mikään Nykäsen virheistä olisi hyväksyttävää tai vähäteltävissä. Mutta silti en voi olla miettimättä, miten ihmeessä media kehtaa tehdä tämän: Repiä rahaa, otsikoita ja nauruja toisen ihmisen tragedioilla vuosikaudet ja sen jälkeen –hautajaispuheissa – esittää sydänystävää.  Se on ala-arvoista. 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay