Miksi sokeria tuputetaan lapsille?

Kyselin teiltä lastenne sokeriherkkyyttä viime kesänä. Kuten ehkä tiedätte, meidän koko perhe rakastaa hyvää ruokaa ja herkkuja. F onkin saanut siitä asti, kun oikeaa ruokaa on vaan syönyt, maistella kaikkia ruokia ja ruoka-aineita. Terveellisiä ja ei-niin-terveellisiä. Mausteisia, sokerisia, valmiita ja itse tehtyjä. Ihan kaikkea, mitä voi vaan syödä. Esko ja minähän olemme olleet molemmat aina aikamoisia sokerisyöppöjä, ja F on perinyt herkkugeenit. Tai sitten oppinut herkuttelemaan. Tiedä sitten. Toisaalta se, ettemme ole nostaneet mitään ruoka-ainetta toisen yläpuolelle, on tehnyt sen, että F syö melkeinpä mitä vain. Päivälliseksi ja iltapalaksi saamme jopa toppuutella häntä hedelmien, marjojen ja kasvisten suhteen. F:lle kun ei ole isokaan juttu syödä välipalaksi purkillista tomaatteja, paprikaa ja paria omenaa. Joskus tuntuu, että sille ”oikeallekin” ruualle täytyy jättää vatsaan tilaa, vaikka tokihan kasvis- ja hedelmähullusta lapsesta ei voi todellakaan valittaa! Se mitä kuitenkin sokeriin tulee, on selvää, ettei se sovi F:lle. Ei varmasti kenellekään, mutta hän on selvästikin niitä tyyppejä, jolle sokerista on ehkä enemmän haittaa kuin joillekin toisille. Meno menee ihan liian villiksi. Äkäisyysaste nousee ja sitä rataa. Joskus ajattelimme, että kuvittelemme koko jutun. Mutta nyt havaintovuosia on jo niin monta, että voin olla melkein sataprosenttisen varma, että F on erityisen herkkä sokerin vaikutukselle. Kauan ajattelin, etten halua kieltää mitään ruoka-ainetta. Enkä tietysti kokonaan kielläkään sokeria. Mutta. Kyllä täytyy sanoa, että ainakin kausittaisesti ja arkena me yritämme vältellä sitä. Ilman sokeria eläminen ei vaan aina ole ihan helppoa. Ainakaan minun mielestäni. Koska kyllähän sokeria löytyy muistakin kuin herkkupäivän jädeistä tai karkeista. Monet ihan arkisetkin ruuat – jogurtit, murot, rahkat, puurot, välipalakeksit – ovat poikkeuksetta ihan kauheita sokeripommeja. Ja joo. Tiedetään. On olemassa maustamatonta jogurttia ja (ehkä?) murojakin, mutta sepäs siinä onkin, että ne eivät ole yhtään mediaseksikkäitä kolmevuotiaan silmin. Miten aneemisia maustamattoman jogurtit ovatkaan värikkäiden, eläinkuvioisten, monsteri- tai dinosaurussokeripommien vierellä. Se onkin suurin ongelma. Miksi, oi miksi, kaikki lapsille selvästi suunnatut tuotteet ovat niitä kaikista sokerisimpia? Nyt jos kuka tahansa valmistaja keksisi tehdä oikeasti terveellisen, mutta ulkoasultaan lapsia houkuttelevan elintarvikkesarjan, olisin niin kiitollinen. Tekisi mieli itse perustaa firma, joka valmistaisi pillimehujen sijaan pillivesiä, suklaamurojen sijaan sokerittomia kuitumuroja eläinkuvioilla ja vaikkapa niitä maustamattomia rahkoja värikkäissä prinsessa- ja supermiespurkeissa. Onko täällä muita, joiden mielestä sokerin brändääminen juuri lasten tuotteisiin on vähintäänkin outoa? Entä uskotko sokeriyliherkkyyteen? -Karoliina-