Mummokorvat ja muut hullut kauneusihanteeni vuosien varrelta!
Havahduin yhtenä päivänä korvakorujani katsoessa ajatukseen lapsuudestani. Muistan nimittäin, kuinka halusin kovalla vimmalla ala-asteikäisenä samanlaisia venyneitä korvareikiä kuin mummollani. Mummoni tapasi nimittäin minun lapsuudessani pitää usein sellaisia painavia, roikkuvia korviksia, jotka sitten venyttivät jo iäkästä korvalehteä alaspäin. Niin, että korvisreikä näkyi ihan selvästi viiruna ja korvanlehti näytti pitkälle ja pehmeälle korviksen painosta.
Niinpä sitten harrastin korvanlehtieni venyttelyä. Laitoin korvikset korviin ja vetelin alaspäin.
Tätä asiaa muistellessa – ja huokaisten helpotuksesta, ettei varsinaisia tuloksia ehtinyt lyhyen hurahdukseni aikana tapahtua – mieleeni tulvi myös monia muita kauneusihanteitani vuosieni varrelta. Sellaisia, jotka nyt hieman naurattavat.
Teininä ihailin erästä tyttöä, jolla oli hyvin erilainen vartalo kuin minulle. Mietin aina, kuinka kauniille kaikki topit näyttivätkään hänen päällään ja kuinka taas minun ylläni aivan toiselle. Vasta näin aikuisena olen tajunnut, että tällä tytöllä oli erityisen leveä rintakehä ja rinnat kaukana toisistaan. Jostain syystä se näytti kuitenkin silmiini paljon kauniimmalle kuin oma, kapea selkäni ja siro etumus. Vaikka jokainen on kaunis omalla tavallaan, näyttäytyy nykyisin oma rintakehäni ja sen mittasuhteet minun silmääni kauniimmalle kuin rotevat hartiat ja leveä selkä.
Toinen teiniaikani kauneushaaveeni oli pieni peppu. Muistatte ehkä tuon ajan kauneusihanteen, jossa isoille pyllyille ei ollut oikein tilaa. Siksipä toivoin pientä, poikamaista pyllyä. Nykyisin olen sen sijaa oikein tyytyväinen naismaiseen päärynätakapuoleeni. Johtuuko iän tuomasta itsevarmuudesta vai yleisistä kauneusihanteiden muutoksista?
Parikymppisenä minulla oli J.Lo -vaihe. Halusin kovasti näyttää latinolle, joten käytin monta vuotta ruskeita piilolinssejä, värjäsin hiukseni J.Lo -raidoilla toffeenruskeaksi ja käytin purkkitolkulla itseruskettavaa. Eikä siinä mitään: Varmasti tyyli oli ainakin joskus ihan onnistunutkin (right?). Mutta ongelma tässä oli se, että tyylin ylläpitäminen vaati kauheasti vaivaa! Oikeastihan tuhkantumman tukan, vihreiden silmien ja vitivalkoisen ihon muuntaminen latinoksi ei käynyt ihan helposti.
Tästäpä tuleekin oiva siirtymä naisellisiin muotoihin. Kerran nyt J.Lo:sta puhutaan. Olin nimittäin nuorempana (ennen F:n syntymää ja imetystä!) välillä häpeissäni siitä, kuinka KORKEALLA minun rintani olivatkaan. Tämä naurattaa tällä hetkellä kovasti, mutta silloin koin, että vähän alempana roikkuvat rinnat olisivat olleet vähemmän agressiiviset kuin niin selkeästi nuoren naisen rinnat. Kuvittelin, että näyttäisin enemmän aikuiselta, jos rinnat olisi vähän alempana…ja sitten sain, mitä tilasin!
Nyt kun tätä listaa katselee, ei voi kun todeta, kuinka kauneus tosiaan on ollut välillä todellakin siellä katsojan silmässä. Samalla ne nykyhetken kauneusihanteeni saavat jotenkin koomisen sävyn. Onkohan joku juttu, jota nyt niin kovasti himoitsen, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä samaa kategoriaa kuin mummon venyneet korvanlehdet?
-Karoliina-
Kuva: Pinterest