Näin tehdään Mago-hiustenpidennykset. Seuraavaksi pinkki vai ruskea tukka?

Täällä on pesty hiuksia nyt neljästi vuorokauden sisällä. Oltiin lauantaina savusaunassa, minulla oli korkea nuttura, jolla sitten nuohosin savusaunan katon oikein urakalla. Tuloksena oli pikimusta nuttura ja hiukset, joihin tuo musta väri jämähti oikein kunnolla. Että tällainen pieni luomuvärjäysvinkki vaan kaikille.

Todellisuudessakin – ihan tarkoituksella – hiukset saivat uuden ilmeen viime viikolla. Tai no ei aivan uuden, mutta päivitetyn. Marssin parin kuukauden tauon jälkeen Umpun tuoliin Prime hair and beauty designeen, jossa freesattiin hiusten ilme taas kerran katseita kestäväksi. Sen lisäksi, että tumma juurikasvu raidoitettiin jo tavaksi tulleella vaalealla, vaihdettiin minulle nyt ensimmäisen kerran uudet Mago-hiustenpidennykset* sen jälkeen, kun ne ensimmäisen kerran syystalvella laitettiin.

Magothan ovat hiustenpidennystekniikka, jonka on sanottu olevan kaikista hellin markkinoilla oleva hiustenpidennystekniikka oman tukan kuntoa ajatellen. Magossa pidennyshiusosiot solmitaan yksittäisiin oman hiuksen tupsuihin niin, että oma hius saa kasvaa vapaasti pidennyksen kaverina. Erona muihin pidennyksiin Magoissa onkin juuri tuo, että se ei millään tavalla – painollaan tai kemikaaleilla – tuhoa omaa tukkaa. Magot on myös kylmävärjättyjä, joka puolestaan näkyy ja tuntuu tukan laadussa ja sävyissä.

Minulla on ihanista uusista pidennyksistä huolimatta meneillään hiuskriisiajat. Taas kerran. Ensin on kuitenkin pakko sanoa, että rakastan tätä vaaleaa tukkaa yli kaiken. On hassua ajatella, että tämä niin paljon omasta luonnollisesta hiusväristä (oma tukka siis tummanruskea) poikkeava sävy tuntuu jotenkin hirveän luontevalle. Pidän siitä, että vaaleassa tukassa tukan väri ei hallitse yleisilmettä niin paljon kuin vaaleaa talvi-ihoa vasten oleva tumma tukka. Ja monet vaatteiden värit sopivat mielestäni vaaleantukan kaveriksi paremmin kuin tumman kuontalon kanssa.

Toisekseen Mago-pidennykset ovat sellainen tukan pelastus, että en voisi olla tyytyväisempi. Vaikka viime keväänä leikattu polkka olikin siinä hetkessä hyvä idea, tajusin jo kuukauden jälkeen, että minä nyt vaan satun olemaan pitkän tukan nainen. Ja vaikka hiustenpidennykset eivät olekaan oma tukkani, tuntuvat ne niin paljon enemmän minulle kuin lyhyt letti. Kaipa osa sitä omaa ulkoista identiteettiä on ollut osin kiinni pitkässä tukassa. Minä kun tykkään välillä pukeutua hyvinkin epänaisellisesti, on pitkä tukka ollut minusta kiva kontrasti lököfarkkujen ja ison hupparin kaveriksi.

Mutta. Ja tässä tulee nyt tämä kriisiosuus. Vaikka tukkaani on vaalentaneet vain ja ainoastaan ammattilaiset, ja vaikka tukan kuntoa on tuettu erilaisillä plexeillä, joita vaalennusten kaveriksi nykyisin usein laitetaan, on fakta se, että latvani ohenevat vaalennettuina enemmän kuin tummalla tukalla. Hiukseni ovat koko ajan pysyneet kyllä käsittämättömän hyvässä kunnossa, mutta nuo latvojen viimeiset viisi senttiä tuntuvat aina olevan ohuemmat kuin muu tukka.

Tämähän ei haittaisi, jos haluaisin pitää hiusteni mitan koko ajan melko stabiilina. Mutta koska haluan pidennysten seassa myös kasvattaa omaa luomukuontaloani, olen nyt pohdinnan edessä. Niinpä nyt mietinkin, pitäisikö kesän jälkeen vetäistä tukka taas tummaksi. Tumma värihän suojaa eri tavalla jopa jo kulunutta vaalennusosuutta ja sen lisäksi tyveä ei tarvitsisi värjätä niin voimakkaasti kuin viime aikoina.

Olen funtsinut myös sitä, että jos jossakin vaiheessa siirtyisin takaisin tummaan, kannattaisi blondatun tukan pohja käyttää – edes kerran elämässä – hurjalla tavalla hyväksi. Mietin nimittäin, että voisin ottaa välitukaksi jonkin pastellivärin. Mikähän on tämän kevään ja kesän kreisiväri? Viime vuonnahan se oli sellainen haalea oranssinpinkki.

Mutta siis sellaisia tukka-ajatuksia! Ideoita otetaan vastaan!

Sisustusarvonnan voitti muuten nimimerkki MKJ! Onnea voittajalle!

-Karoliina-

Kuvat: Umppu

*hiuspalvelut ja pidennykset saatu