Nämä muutokset päätin (ja en päättänyt) tehdä, kun kuulin ilmastoraportin tulokset!

Viime viikolla kohistiin ilmastoraportista. Ilmastonmuutos, josta toki on puhuttu – onneksi – koko tiedostavan elämänosani ajan, tuli taas kerran erityisen ajankohtaiseksi. Jos ei NYT, aivan heti, tehtäisi liikkeitä, olisi edessä katastrofi.

Samoin tein kun raportti oli ulkona, alkoi tulla keskenään ristiriitaista infoa aiheesta. Toisten mielestä meidän pikkiriikkisten suomalaisten panos olisi aivan mitätön. Toinen info taas kertoo, että juuri meillä ON merkitystä. Ei ihme, että jengi on tästä keissistä välillä aika pihalla.

Mun henkilökohtainen tulkinta tästä asiasta ei ole mikään asiantuntijalausunto, enkä voi pitää itseäni edes kovin valveutuneena. Mutta itse ajattelen niin, että

A)me, siis koko maapallo, tarvitsemme asioiden eteen isoja, kaikkia koskevia pakotteita ja sääntöjä ja sen lisäksi

B)jokaisen ihmisen on tehtävä parempia ja kestävämpiä valintoja.

Se, mihin mä en kuitenkaan usko, on syyllistäminen. Esimerkiksi tämä lihansyöntikeskustelu on monessakin kohdassa mennyt sellaiseksi shaming-meiningiksi, jossa jauhelihapaketin ostajia pidetään saatanasta seuraavina. Mä en usko, että häpäisyllä saavutetaan mitään. On ihan totta, että jotkut asiat varmasti ovat tässä maailmassa sellaisia, että niistä olisi ihan hyvä kokea häpeää. Mutta en usko, että häpäisemällä saadaan hyviä tuloksia. Ympäristö- ja ilmastokeskustelua voisi verrata tässä tapauksessa lastenkasvatukseen. Vielä pari vuosikymmentä sitten oli yleisestikin ihan ok kasvattaa ja opasta lapsia pelon ja häpeän uhalla. Ja joo: Näkyviä tuloksia varmasti tuolla keinolla saatiinkin(lapsi saattoi esim lopettaa kiukuttelun julkisilla paikoilla) , mutta todellista kasvua, oman ajattelun kehittymistä tai oikean-väärän erottamista ei kuitenkaan saavutettu. Tästä on siis aivan tutkimustulosta. Pelko muutti käytöstä, mutta ei lapsen todellista tapaa ajatella ja kehittyä. Siksi en usko, että häpäisy ja syyllistys toimivat tässäkään tapauksessa. Oikea reitti on mielestäni opastus ja esimeriksi kasvisruoan ilosanoman tuonti ennemmin kuin lihan syönnin demonisointi.

Mä olen yrittänyt nyt miettiä, missä asioissa voisin realistisesti tehdä oikein. Musta ei ole heti tässä hetkessä suoriltaan matkustelemattomaksi vegaaniksi, mutta koen, että täytyy minunkin tarkastella omia valintojani kriittisemmin. Tein listan siitä, mitä mistäkin ympäristöön liittyvistä asioista ajattelen. Ja missä voin tehdä parannuksia. Oma listani ei ole mikään huikean sankarillinen, mutta uskon, että jos jokainen meistä tekee edes niitä pieniä askelia, on sillä suuren harppauksen voima.

• Mä rakastan hyvää lihaa ja hyvää juustoa. Syön näitä molempia usein vieläpä yhdessä. Nyt pohdin, että voisinko useammin karsia yhdeltä aterialta edes toisen näistä. Eli kun tavallisesti teen aina vaikkapa kinkku-juustoleivän, pitäisikö jatkossa valita joko juustoleipä tai kinkkuleipä? Kuulostaa aika pienelle, mutta toisaalta tällä jo puolittaisin maitotuotteiden ja lihansyöntini määrän. Tai jos teen pastan hyvällä juustolla, voisinko usein jättää silloin lihan pois. En sano, että tekisin näin AINA tästä eteenpäin, mutta useamminkin kuin ennen.
• Koska meillä tykätään laittaa ruokaa ja melkein joka viikko kokeillaan myös jotain ihan uutta reseptiä, täytyy kasvissafkoja tehdä jatkossa vaan yksinkertaisesti enemmän. Harmillisesti mun vatsa ei kestä kovin usein esimerkiksi papuja, soijaa tai linssejä, mutta silloin tällöin onneksi kyllä. Ihan konkreettisia reseptejä otan mielelläni vastaan tähän, jos haluatte jakaa!
• Me ei olla mitään alvariinsa matskustelevia tyyppejä, mutta kyllä lennettyä tulee kuitenkin useamman kerran vuodessa. Se, että luopuisin kokonaan matkustelusta tai en veisi F:ää maailmalle, ei tunnu tässä vaiheessa sellaiselle, johon ryhtyisin. Maailman näkeminen tuntuu kuitenkin niin tärkeälle ja opettavaiselle. Monen ´vuosittaisen reissun sijaan jatkossa voisimme kuitenkin miettiä, että keskittyisimmekö vain tiettyihin tärkeisiin matkoihin. Ja jos lentokilometreillä on merkitystä, on se tietysti hyvä, että me matkustelemme oikeastaan jo nyt vain Euroopassa.
• Kaikenlainen kierrätys on asia, joka kiinnostaa. Rakastan kiertää kirppareita ja toisaalta meidän pieneksi jääneitä vaatteita ja tarpeettomia tavaroita myyn monta kertaa vuodessa kirpparilla. (Nytkin meillä on pöytä numero 65 Tampereella Radiokirppiksellä muuten!) Silti koen, että meillä voisi kierrättää vieläkin enemmän. Ongelmalliseksi koen varsinkin sen, kuinka OSTAA kirpparilta. Kun pitäisi esimerkiksi löytää vaatteita johonkin täsmätarkoitukseen, tuntuu kirppari hankalalle vaihtoehdolle. Jos esimerkiksi tarvitsemme tyttärelle vedenpitävät talvikengät koossa 36, talvitakin koossa 140, aitovillaisen pipon kokoa 54 jne,  vaatii aika paljon aikaa ja panostusta, että sellaiset kirpparilta tiettyyn viikkoon (eli pakkaslukemaan) mennessä on haalittu. On ihan totta, että uutena ostaminen on laiskan ajansäästäjän valinta.
• Vaikka aikuisten vaatteissa uskon siihen, että ”less in more” ja valintoja voi tehdä harkitsen ja pitkällä tähtäimellä, varsinkin lasten sisävaatteiden kanssa oloni on välillä toivoton, kun yrittää tehdä valintoja eettisyys ja kotimaisuus (eli maailmanpelastus) edellä. F kasvaa sitä tahtia, että puolen vuoden päästä edelliset vaatteet ovat käyneet jo pieniksi. Ja vaikka meillä pyritäänkin ostamaan paljon esimeriksi Aarrekidin vaatteita, joiden tuotantoprosessin tiedän ja ne saa hyvin  myös jälkikäteen kiertoon, kyllä vaatteita ostetaan myös halpisketjuista lapselle ihan oman rahapussin vuoksi. Jos hellemekko mahtuu maksimissaan kahden kuukauden ajan, tuntuu kymppien panostus välillä hölmölle.
• Tähän edelliseen liittyen olen alkanut pohtia, kumpi on luonnon kannalta parempaa: Ostaa vaate kirpparilta vai esim. Henkkamaukan outletistä? Joskus – aika useinkin – se outlet on halvempi, eikä vaate ole valmiiksi kulunut, jolloin omassa käytössä vaatteen käyttöikä on pidempi kuin kirppisvaatteen. Olen miettinyt, tukeeko ketjuliikkeen alesta tai outletistä ostaminen hikipajateollisuutta aivan kuin saman ketjun normihintaisten vaatteiden osto vai tekeekö ostollaan sillä tavalla hyvää, ettei vaate joudu ainakaan poltettavaksi, vaan käyttöön, mihin se on tehtykin? Onko tästä tietoa jollakin?
• Lasten ulkovaatteet on muuten juttu, jossa en ole valmis luopumaan esimerkiksi vesipilareista ja teknisistä ominaisuuksista. Tiedän, että moni vastustaa teknisten vaatteiden ympäristökuormaa ja se ei olekaan mikään vähäpätöinen juttu. En silti voisi kuvitella, että lähetän oman lapsen tuuleen, loskaan ja sateeseen ilman teknisisiä materiaaleja ihan vaan siksi, että se tekisi hyvää luonnolle. Tässä asiassa menen itsekkyys, eli oman lapsen hyvinvointi edellä. Toki toivon, että materiaalikehittely etenee ja kohta teknisyyden ja luonnon väliltä ei tarvitse valita.
• Yksi tärkeä pointti kierrättämisen lisäksi on tietysti se, ettei osta turhaa. Ja on tyytyväinen siihen, mitä on. Olen minäkin monta kertaa pohtinut, tulisiko meidän elää kuten ”tavalliset” lapsiperheet isossa omakotitalossa kerrostaloasunnon sijaan. Hiilijalanjälkitestiä tehdessäni kuitenkin ajatus siitä, että meidän valinta on asua pienemmissä neliöissä, ei olekaan mikään pöhkövalinta. Se, missä olen välillä pitänyt tätä asuntoa vaan väliaikaisena tilana, olen alkanut nyt ajatella, että miksi ihmeessä en olisi tyytyväinen tässä ja nyt. Miksi aina pitää haluta jotain isompaa ja enemmän? Sellainen ajattelu ylipäätään lisää onnellisuutta.
• Mä olen aina ollut pyöräillyt paljon ja tykkään siitä. Jatkossa voisin pyöräillä vieläkin enemmän ja skipata auton ainakin yksin liikkuessa. Ehkä hommata talvirenkaat pyörään. Vaikka olenkin iloinen siitä, että ajan pitkän ajan jälkeen autoa, koen, että olen edelleen kävely-pyöräily-julkinenliikennenainen.

Mitä ajatuksia ilmastopaneeli herätti teissä? Oletko alkanut ryhtyä toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen nyt vai onko lihattomuus, lentomatkojen rajoittaminen ja kaikki sellainen kuulunut repertuaariin jo ennenkin? Tuliko mieleen muita pieniä tekoja, joista voisit vinkata minulle?

Mä en koe, etten olen valmis luopumaan kaikesta entisestä. Mutta samalla koen, että on pakko tehdä asioita ja muutoksia omassa elämässämme, jotta voi katsoa mummona itseään peilistä. Olisi kauheaa herätä 50 vuoden päästä ja tajuta, että on ehdoin tahdoin omilla teoillaan tuhonnut omien lasten ja mahdollisten lastenlasten elinympäristön.

-Karoliina-

Kuvat: 1&2, Noora Näppilä. Kuva 3 oma hiilijalanjälkeni viikolla 40/2018 tämän Sitran testin mukaan.