Olen Karoliina, addikti!

Hei kaikille. Olen Karoliina, addikti.

En edes tiedä, mistä kaikki alkoi. Ehkä syy on mummoni, joka vei minut lapsena kirpputoreille. Roudasi perässään Jyväskylän parhaat mestat. Opetti katsomaan kirppispöytien alahyllyt ja syynäämään vaatteiden materiaalilaput. Ehkä syy ei oli mummon, vaan sen, että yksinkertaisesti rakastan ruokaa ja kauneutta. Tässä addiktiossa kun yhdistyvät molemmat puolet. Tavallaan.

Olen Karoliina ja olen addiktoitunut vanhoihin astioihin. Varsinkin, jos pohjassa lukee Arabia, ja hintalapussa pieni euromäärä. Tai silloin, kun lautanen näyttää mummolalle, eksoottisille maille tai niin rumalle, että se on jo hieno. Parasta, jos kaikki nämä ovat yhdessä. 

Roudasin viikonloppun Hankasalmelta mukanani kahdeksan syvää Arabian kukkalautasta. Hei 10 euroa YHTEENSÄ! Kuka tällaista voi vastustaa? Mies kysyi, minne ne aion lautaset mahduttaa ja että lautaset näyttävät mummon lihasopalle. Suutuin. Käskin luopumaan perujaan hänen varastoistaan olevista ”tylsistä Teemoista”, vaikka oikeasti Teemat ovat minusta ihan kivoja. En vaan yhtään halua, että kukkalautasteni olemassaoloa kyseenalaistetaan. Ei, vaikka lautaskaappimme notkuvatkin astioita, eikä uusille todellakaan ole tarvetta. 

Vanhat astiat ovat ulkopuolella Konmarin ja maailmanpelastuksen. Ne ovat ulkona kaappienkarsimisvietistäni ja järkisostosaatoksistani. Ne ovat heikkouteni ja minulle se, mikä edustaa puhdasta kauneutta. Ne ovat addiktionio, joiden kanssa mikään järkipuhe ei auta. 

Kohtalotovereita linjoilla?

-Karoliina-