Oletko sinä(kin) kauhea nainen?

Kaupallinen yhteistyö: Cinema Mondo

Kävin muutama viikko sitten katsomassa ennakkoon nyt perjantaina (9.3.2018) Suomen ensi-iltansa saavan tanskalaisen elokuvan Kauhea nainen, joka kertoo miehestä, joka ”aloittaa suhteen manipuloivan naisen kanssa”. Tai siis niin elokuvainfossa kerrotaan. Koska minun näkökulmastani elokuvan tarina ei olekaan aivan niin yksinkertainen, kun sen esittelyteksteissä annetaan ymmärtää.

Elokuva alkaa klassisesta suhteen alusta. Pariskunta tapaa toisensa juhlissa. Ihastuksesta ajaudutaan rakastumiseen, jossa maalaillaan vaaleanpunaisia haaveita, harrastetaan paljon seksiä ja soitellaan kitaraa hymyssä suin nakuna. Sitten kannetaankin jo naisen tavarat miehen kotiin ja paletti alkaa hajoilla pienin palasin. Tulee vääntöä sopivasta taulun ilmeestä, sitten oman ajan tarpeellisuudesta ja siitä, tuleeko lasagneen liha- vai kasvistäyte. Siis siitä, mistä varmasti suuri osa pariskunnista sanailee – pienistä arkisista asioista.

Se, miten nainen, Marie (Amanda Collin) on kauhea, ja  toisaalta miten mies, Rasmus (Anders Juul) jotain muuta (?), onkin koko elokuvan jännitteen luoja. Elokuvan alkumetreistä lähtien leffan nimi johdattaa  tarkkailemaan pariskunnan jokaista liikettä ja elettä yrittäen päästä selville molempien ajatuksenjuoksusta, mutta elokuvassa käy, kuten valitettavasti monesti huonossa suhteessakin: Sitä ollaan aivan lähetysten, mutta silti toisen motiiveista ja elkeistä ei voi lopulta päätellä paljonkaan.

Kauhea nainen -elokuvan on herättänyt kotimaassaan Tanskassa kohun. Moni feministi on tulkinnut elokuvan tarinan olevan vain ohjaaja Christian Tafdrupin omaa traumanpurkua, jossa naisesta tehdään kyseenalaisin keinoin paha. Toisten mielestä elokuva on taas ollut oivallinen herättelijä sille, kuinka pienin elkein toinen ihminen – ilmeisesti juuri nainen – voi lytistää suhteen sisällä puolisonsa täysin hajalle.

Ymmärrän molemmat näkökulmat täysin. Ja sehän elokuvasta tekeekin niin mielenkiintoisen: Toisaalta tekisi mieli ravistella elokuvan Rasmusta olemaan uhriutumatta niin helposti. Tulee tunne, onko mies laisinkaan valmis aikuisten ihmisten parisuhteeseen, jossa tehdään kompromisseja? Jos haluaa pitää kotinsa kaksikymppisen poikamiesboxina kaapin päällä olevine viinakokoelmineen, miksi edes kutsua ketään kotiinsa asumaan?

Toisaalta Marien teot saivat kauhistumaan. Halu päästä Marien hymyn taakse on melkein pakottava. Tekeekö tuo nainen tuon kaiken viekkauttaan vai viattomuuttaan? Mitä hänen päässään liikkuu? Onko tuo vain naisen vahvuutta vai sairautta? Miten iskevillä sanoilla hän saakaan Rasmuksen tuntemaan itsensä arvottomaksi?

Astellessani elokuvateatterista ulos, olin enemmän hämmentynyt kuin minkään leffakokemuksen kanssa aikoihin. Aloin pohtia, oliko elokuvan nimi kenties elokuvan tekijöiden sarkastinen läppä. Entä jos nainen ei ollutkaan kauhea alkuunkaan, vaan mies teki hänestä omassa pääkopassaan sellaisen? Että mies oikein janosi itselleen määrätietoista kumppania ja haki itselleen sen jälkeen marttyyrin viitan tarkoituksella? Vai oliko sittenkin niin, että me naiset – tunnistin monista kohdista myös nimittäin itseni – teemme arkisilla pienillä teoillamme noin suurta hallaa miehille ja heidän itsetunnolleen?

Kauhea nainen sai minut myös pohtimaan itseäni parisuhteessa. Ja ylipäätään nais-miesasettelua yhteiskunnassamme. Oliko niin, että mielipiteensä sanova nainen on edelleenkin uhka nykymiehille? Ja kuinka Marie olisi voinut olla vähemmän kauhea (jos edes oli sitä)? Mitä jos kauheampaa olikin Rasmuksen vaikeneminen ja se, ettei hän ei kertonut puolisolleen tunteista, vaan avautui vain poikien kaljailloissa tuntemuksistaan? Eikös sekin ole aika epäreilua?

Te ette ole luonnollisestikaan vielä katsoneet elokuvaa, mutta kannustan nyt ihan vilpittömästi astelemaan viikonloppuna leffaan. Lipun Kauheaan naiseen voi ostaa ainakin tämän linkin kautta.

Ja kun olette elokuva katsoneet, haluaisin ihan hirveästi päästä kuulemaan teidänkin tulkintanne elokuvan kulusta ja Marien ja Rasmuksen suhteesta. Tämä on nimittäin elokuva, jota ei voi aivan pureskelematta ja keskustelematta vain katsoa, ja siksi olenkin nyt todella selkeästi juttukaverin puutteessa. Ehkä kysyn (huom. kysyn, en pakota), haluaisiko A lähteä katsomaan leffan kanssani uudelleen. Miesnäkökulma olisi nimittäin myös nyt aika tarpeellinen saada. Olisi erittäin mielenkiintoista (ja pelottavaa) tietää, kokeeko mies naisen kauheuden samalla tavalla. Ja ennen kaikkea: Olenko minä tai oletko sinä joskus samalla tavalla kauhea nainen kuin elokuvan Marie?

Lopuksi vielä leffan traileri. Joka on leikattu...miten tämän nyt sanoisi: Arvottaen! Mutta tiedätte varmasti vasta sitten mitä tarkoitan, kun olette nähneet koko elokuvan.  

-Karoliina-

Kuvat: 1, Noora Näppilä // muut kuvat + traileri, Kauhea nainen -elokuvan pressimateriaalia

Kommentit

JollyHolly

Mielenkiinnolla odotan näkeväni leffan ja millaisia mielipiteitä se herättääkään minussa. Kompromisseja saa ja pitääkin tehdä. Niistä ei pidä kenenkään suuttua. Aina ei vain voi olla samaa mieltä asioista. Mikäli niitä taas joutuu kokoaika tekemään voi ajatella, että ollaankohan me sittenkin liian erilaisia..missä menee se raja. Kaikenlaista :) Syvissä vesissä likutaan

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Juurikin niin. Noita (ja monia muita) itsekin mietin, kun leffaa katselin. Joko kävit katsomassa?

JollyHolly

Enpä ole vielä ennettänyt. Pitää kyllä ehtiä ja kerron sitten mitä tuntemuksia muita se herätti :) 

Ikävä kyllä välillä sitä liian myöhään herää todellisuuteen ja silloin on jo niin pohjamudissa, ettei sieltä välttämättä itse heti pois pääse. Näitä tarinoita on. Ikävä kyllä. Ei omakohtaisia kokemuksia, mutta niitä varmasti on

 

Liina-Riina (Ei varmistettu)

Kiinnostavalta elokuvalta vaikuttaa! Kävitkö muuten tyttäresi kanssa lastenteatterissa talvilomalla? Muistelen lukeneeni sellaisesta maininnan. Jos kävitte, olisi mukava lukea teatteriarvostelu.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Käytiin katsomassa Kuopiossa Ronja Ryövärintytär. Mä en itse hirveästi pitänyt. Mun makuun jotenkin liian kylmä/kolkko/liian vähän satumainen. Mutta tytär tykkäsi ja se on pääasia. 

psyk (Ei varmistettu)

Tosiaan minustakin leffan viestintä oli huomattavasti hienovaraisempaa ja vapaampaa tulkinnalle kuin monet muut arvostelut ovat antaneet ymmärtää. Näin kommuuniasujana myös häiritsi esim. se, että miksi on niin kauheaa jos joku korjaa miten tiskikone kuuluu täyttää ja tuo vähän omaakin ilmettä asuntoon. Eli parodisoidaanko tässä sitä miten hankalaa ihmisten on mukautua yhteiseloon.

Toisaalta kyllähän tuota naisen manipulatiivisuutta tuotiin hienovaraisesti esille: mm. kirpputorikohtauksessa naisella oli pienen hetken nipistysote miehen kaulalla. Myös naisen tapa järjestää kotibileet oli hieman outo "haluaisitko mennä poikien kanssa ulos?" sen sijaan että toisi suoraan esille, että haluaa kutsua kavereita kylään. Ja toki yhteinen treffipäivä ja tätä seurannut "lopputylytys" oli jo vähän eksplisiittisempää.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Muakin häiritsi elokuvassa se, että onko leffa tehty tosissaan. Vai juuri parodiaksi. Jotenkin hyvällä tavalla todella häiritsevä elokuva!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.