On ihan ok muuttaa mielensä!
Varasin tälle viikolle ajan ripsihuoltoon ja hiusten tyvikasvun värjäämiseen. Niin ja vähän haluan uuteen tukkaani kampaajalla vielä lisäkerroksia ja toisaalta senttejä pois latvoista.
Samalla, kun varailin noita aikoja, pohdin kuitenkin myös, josko jossakin vaiheessa uskaltaisin luopua molemmista lisäosista – hiustenpidennyksistä ja ripsistä. Itse asiassa olen pohtinut sitä jo tässä pidemmän aikaa, vaikka toki noiden osasten arkea helpottava ja kaunistava voima on se, jonka vuoksi niistä niin paljon haluan pitää kiinni. Onhan se nyt ihan ykköstä, ettei tarvitse silmämeikkiä lainkaan ja hiuksetkin pysyy kuosissa sillä, että ne kerran viikossa pesee ja föönaa.
Siitäkin huolimatta muutos, tai siis paluu entiseen, valtaa joskus mieleen. Niin ja kaiken kukkuraksi vähän himottaisi myös värjätä/kasvattaa takaisin tummat hiukset. Ne, jotka aika kovan työn ja monen euron sekä kampaajatunnin saatossa on juuri saatu niin vaaleiksi kuin halusinkin.
Olen huomannut, että olen monen asian suhteen sellaisen, että kaipaan muutosta ja uusia tuulia. Että vaikka vanhassa ei olisi mitään vikaa, haluan testata usein aika nopeastikin jo jotain uutta. Kyllästyttää syödä samoja ruokia, pitää samaa tukkaa tai tehdä aina samoja töitä. Olen tajunnut, että vaikka olenkin perusasioiden –perheen, kodin ja toimeentulon – suhteen pysyvyyteen pyrkivä, ehkä jopa liiankin turvallisuushakuinen, pienten yksityiskohtien suhteen kaipaan liikettä ja uusien asioiden kokeilua.
Olen elämäni aikana esimerkiksi leikannut ja kasvattanut otsatukan pois varmasti kymmeniä kertoja. Tai värjännyt hiuksiani laidasta laitaan, uudistanut vaatekaapin sisältöä tyylistä toiseen tai koittanut erilaisia ruokavaliomuutoksia. Jotkut on lähtenyt yhtä nopeasti kuin on tullutkin, jotkut on jäänyt osaksi arkea myös alkuinnon jälkeen.
Joskus ajattelin, että mielensä muuttaminen olisi heikkous tai jonkinlainen merkki epäonnistumisesta. Että jos ei olekaan ikuisesti mustahiuksinen teinigootti, on jotenkin epäonnistunut. Ollut aikanaan feikki. Nyt ajattelen, ettei ne asiat niin nyt mene. Vaan että muutos on ikuista ja aika usein myös toivottavaa. Että vaikka isojen elämän asioiden suhteen arvostankin vakautta ja muuttumattomuutta, muut pikkuasiat voikin sitten olla koko ajan pienessä liikkeessä. Itse asiassa: Minä taidan kaivatakin sellaista vaihtelua, jotta jaksan innostua ja olla ”hereillä”. Siksi ei ole ollenkaan paha, jos smoothieiden puolestapuhuja vaihtaisikin vuoden päästä raakapuurolaisten leiriin. On ihan ok muuttaa mielensä!
Kivaa alkanutta viikkoa! Oikeassa suhteessa vakaata ja perinteistä, toisaalta kohti muutosta menevää.
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Asu: Mekko/tunika, Ivana Helsinki (saatu) // farkut, Zara // kengät, Dr.Martens
Lokaatio: Design Paja, Pyynikintori