Onko hiustenpidennykset helvetin esiaste?

Meikkasin tänä aamuna kasvoja luonnonvalossa suurentavalla peilillä. Näin kesän jälkeen – jolloin jostain kumman syystä tämä itsestä huolehtiminen on ollut vähän retuperällä – näky oli aika raaka. Sen olen huomannut jo vähän huonommassakin valossa, että leukaani on ilmestynyt kesän aikana taas iso kasa pieniä ihonalaisia näppyjä. Sellaista taliröpelöä, joka ei koskaan muutu finniksi, mutta joka häiritsee ja tekee ihosta tunkkaisen. Mutta isontava meikkipeili paljasti kyllä muutakin: Silmänympärysiho on aivan kuivaa. Joka ei tietystikään ihme, koska en käytä mitään silmänympärysvoidetta. Toisekseen nenäni oli TÄYNNÄ mustapäitä. Tälle hommalle kyllä pitää tehdä nyt jotain. Tehopuhdistus, mutta myös tehokosteutus. Ja ehkä pienimuotoinen skarppaaminen kotihoidossa. Ehkä enemmän vettä kahvin sijaan (juuri päivän neljäs kuppi menossa ja valveillaoloa takana kolme tuntia).

Minä olen tainnut kirjoittaa tästä ennenkin, mutta olo on aina näin syksyisin kuin siinä vuosia sitten olleessa Itiksen mainoksessa, jossa kesälomilta palaa töihin ja kouluun sellainen peikko, joka täytyy sutia ihmismäiseen kuntoon – tukka harjata, haaremihippihousut vaihtaa farkkuihin ja muutenkin katsoa, ettei ole kauheasti multaa kynsien alla. En tiedä, mikä siinä oikein on, mutta kesällä minun koko olemukseni räjähtää. Ja syksyn tullen kummastuttaa, miten ihmeessä tähän pisteeseen on taas päädytty.

Ihon lisäksi minun on alettava pitää taas kynsipäiviä. Joskus ennen leikkasin ja lakkasin kynnet järjestelmällisesti kerran viikossa. Silloin ei koskaan täytynyt tehdä hommia kymmentä minuuttia pidempään, kun pohja oli kunnossa. Voin sanoa, että nyt ei ole.

Ja kolmas turhanpäiväinen ulkonäköasia. Mun ikuisuusasia – hiukset! Ensinnäkin mietityttää väri. Toisaalta tekisi mieli palata ruskeampaan sävyyn, koska silloin tukankasvatus olisi helpompaa, kun latvoja ei tarvitsisi kuluttaa vaalennuksella. Mutta hitsi kun toisaalta on tehty niin iso duuni tämän vaalennuksen suhteen, ettei haluaisi heittää sitä työtä hukkaan. Joten: Olisi ihanaa saada vielä vähän vaaleampi tukka. Ei mikään granny-harmaa, vaan ennemminkin valkoisempi kuontalo. Mutta tässä on pieni ongelma: Vaikka minun hiukseni ovatkin kestäneet poikkeuksellisen hyvin vaalennusta, ei jatkuva käsittely tietysti tukkaa paranna. Mitä jos käykin niin, että vaalennus estää kasvattamasta pitkää (hyväkuntoista) lettiä? Kun pitkä tukka – niin kivaa vaihtelua kun tämä lyhyt onkin ollut – on vaan se minun juttuni.

Te tiedätte, että minulla on usein ripsipidennykset, mutta kaikkia muita lisäosia kehossa en ole nähnyt omakseni. Kynsien geelauksessakin (jota muuten taas harkitsen) olen jo vuosia halunnut pitäytyä sellaisessa tipittömässä mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Niin sanotussa oman luonnollisen ulkomuodon upgreidauksessa.

No. Nyt kuitenkin olen alkanut miettiä, pitäisikö minun ihan näin vanhalla iällä ottaa – hävettää ehkä edes sanoa tätä ääneen – HIUSTENPIDENNYKSET! En haluaisi mitään överipehkoa, vaan ehkä vain sellaiset 10-15 senttiä pidemmät hiukset. Vaikka minun hiukseni eivät olekaan maailman paksuimmat, olen silti niihin ihan tyytyväinen. En tarvitsisikaan mitään erityistä volyymia tai paksuutta, vaan ennen kaikkea vähän lisää matskua latvoihin.

Mietityttää vaan hirveän moni asia. Kuluttaako pidennys omaa tukkaa? Kasvaako oma tukka yhtä terveenä kuin ennen? Näkyykö kiinnityskohdat? Koska sitä en halua, että ponnarista tai aukiolevasta pehkosta pilkistää koko ajan jokin kiinnike. Se on minusta mautonta. Entä tuntuvatko pidennykset? Minulla on todella herkkä päänahka (saan esimerkiksi hedarin joskus poninhännän käytöstä), enkä halua, että lisätukka tuntuu vaikka nukkuessa. Tai painaa muuten vaan ollessa. Entä paljonko rahaa tähän lystiin menee, mikä on huoltoväli?

Olen toki kysellyt näitä asioita jo ammattilaisiltakin, mutta nyt minä haluaisin tehdä todellisten hiustenpidennysten käyttäjien kokemuksia aiheesta. Joten kertokaa, kiitos!

Nyt suihkun ja jalkojen raspaus-rasvausoperaation saattelemana unille. Tästä tämä ryhdistäytyminen alkaa.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Paita, Noisy May // leggarit,