Hiihtoloman loppu Himoksella

No näin nopeasti se lomaviikko onkin taas ohi. Saavuimme eilen kotiin kahden yön Himos-reissulta. Olimme ystäväperheen kanssa Himoksella viettämässä loma. Lasketeltiin, möyrittiin ulkona, kokkailtiin porukalla, saunottiin ja oltiin vaan. Yhden mökin sisällä majaili neljä aikuista ja neljä lasta. Ja kaikki meni enemmän kuin mallikkaasti. Tykkään siitä, että joidenkin kanssa voi olla kuin kotonaan. Virua yöpuvussa puolille päivin ja olla häpeilemättä, jos joutuu tiukkasanaiseen selontekoon lapsosen kanssa.

Itse muistan, kuinka kivaa lapsena oli sellaiset lapsiperhetapaamiset, jossa kaikilla perheenjäsenillä oli seuraa ja tekemistä. Me kokoonnuimme yleensä minun lapsuudessani viettämään lapsiperheaikaa erityisesti juhlapäivinä: vappuna, juhannuksena ja uutena vuotena. Siksi on ollut ihana tarjota F:lle samanlaisia kokemuksia! Nämä kun ovat tilanteita, joissa luodaan mahdollisesti elinikäisiä muistoja ja ystävyyssuhteita.

Me tulimme  kotiin jo eilen, että voimme iskeä jalat tukevasti maahan ennen arjen alkua. Huomenna alkaa jo koulu ja normityö. Ja nyt täytyy sanoa, että minulla on sellainen hulabaloo viikko edessä, etten muista milloin sellainen olisi ollut. Huomenna meillä on kotona yhdet lehtikuvaukset ja haastattelu, tiistaina matkustan Helsinkiin tapaamiseen, keskiviikkona vedetään putkeen peräti kahdet asiakkaan kuvaukset plus yhdet omat, torstaina hoidetaan toiminimijuttuja ja perjantaina suunnitellaan seuraavan viikon esiintymistä. Olen saanut kunnian lähteä puhumaan TAMK:n opiskelijoille somemarkkinoinnista ja sekin pitäisi saada kasaan ensi viikon aikana. Niin ja kaiken tämän keskellä pitäisi hoitaa se PERUSTYÖ: postaukset ja sähköpostit ja kontaktit. Kun perjantai koittaa, voitte olla varma, että tämä likka nostaa jalat ylös aika rehvakkaasti.

Ennen ensi viikon säätöä nyt yksi jakso Aallonmurtajaa CMoresta ja kuppi teetä!

-Karoliina-

perhe vanhemmuus matkat

5 x addiktio!

Mulle tulee mieleen sanasta riippuvuus jokin sellainen tosi iso, elämää ohjaava asia. Päihdeongelmat, ortoreksia tai jokin vastaava. Sitä kuvittelee, että on sellaisten asioiden yläpuolella, mutta todellisuudessahan varmasti meillä jokaisella on niitä asioita, joihin olemme muodostaneet addiktion.

Mä tajusin viime viikolla, kun himoitsin Cokista – taas kerran – aivan koko ajan, että mä olen siihen kyllä todella pahasti koukussa. Aloin oikein pohdiskella, mihin ruokiin ja juomiin mä olen addiktoitunut.

  1. Cokis. Ei enempää sanoja. Mun ultimate-koukku. Cokis on myös sokerilakon suurin kompastuskivi.
  2. Kahvi. Since 1992. Jos mä en saa aamukahvia, olen hullu. Jopa lapsi tajuaa, että ennen mun tuplaespressoa ei saa kysyä mitään.
  3. Siipikastike. Tämä on aivan järjettömän tamperelaista, mutta mä en voi enää elää ilman Siippareiden kastiketta. Tungen sitä leivän päälle ja tortilloihin ja vaikka sun minne.
  4. Oivariini ja voi. Margariini on kauheinta, mitä mä tiedän ihmisten syövän. Mä itse asiassa käyttäisin varmasti aina oikeaa voita, mutta sen levittäminen leivän päälle on hankalaa, jos ei pistä pakettia lämpiämään etukäteen. Lapsi kysyi joskus eskarivuonna, mitä on ”margariini”, josta ihmiset puhuvat. Oli kovat-rasvat-kulttuuri iskostunut myös häneen.
  5. Kalinkka-jogurtti. Mä olen rakastanut Kalinkka-joguja niin kauan, kun muistan. Vadelmalla jos kyseessä on ”top”, mustikka-vadelmalla, jos kyseessä on perinteinen Kalinkka.

Mitä on sun ruoka- ja juomakoukut?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

suhteet ajattelin-tanaan