Parasta uusperhe-elämä(ss)ä!
Minun sähköpostini ja inboxini täytyy aika tasaisesti erilaisista kysymyksistä tai ajatuksista, joita moni teistä haluaa kanssani jakaa, mutta ei syystä tai toisesta halua kirjoittaa julkisesti blogin kommenttiboksiin tai vaikka Insta-seinälleni. Joka viikko kommenteissa on jotain yllättäviäkin ajatuksia ja kysymyksiä, mutta jotkut aiheet seikkailevat viesteissä tasaisin väliajoin.
Ensinnäkin ripsi- ja tukka-asiat ovat sellaisia, joista kysellään joka viikko. Vaikka joskus onkin pohdittu, kuuluuko kauneuspostaukset tällaiseen perheblogiin, ovat kauneuteen liittyvät postaukset juurikin niitä, joista saan melkein eniten kysymyksiä. Ja joita luetaan todella paljon.
Toinen vakioaihe on Ivanan mekot. Hauskinta tietysti se, että jos tulee kysymys ”mikä sen sun Ivana Helsingin mekon malli on?” tai ”Saako sitä sun Ivanan mekkoa vielä?”. Silloin on hieman pyydettävä tarkennuksia kysymyksiin, koska laskin juuri viime viikolla, ja minulla on vajaat parikymmentä Ivana-mekkoa tuolla kaapissa (järkytyin itsekin hieman määrästä).
Kolmas aihe on vähän syvällisempi. Siihen liittyvät kysymykset ja omakohtaiset kertomukset liittyvät uusperheeseen ja rakkauteen. Uusperhe on minusta edelleenkin siinä mielessä aika tabu, että moni kokee (ihan jos jo tilastoja katsoo) aiheen läheiseksi, mutta siihen liittyvistä asioista ei oikein silti uskalleta ainakaan omalla naamalla paljon puhua. Havaitsin itsekin tämän asian jo aivan tämän meidän perheen alkutaipaleella ja myöhemminkin uusperheasioiden esiin nostaminen on aiheuttanut aikamoista pöhinää.
Koska olen saanut tuonne Instan inboxiin lopulta aika samantyyppisiä kysymyksiä ja täälläkin te kyselitte uusperheestä, ajattelin vastata nyt muutamaan kysymykseen aiheen tiimoilta näin ihan yleisesti.
Parhaat vinkit uusioperhettä perustettaessa?
Paras ”vinkki” lienee se, että valitsee uusperheparinsa oikein. Minun mielestäni uusperheen perustaminen on usein monella tavalla rankempaa ja monimutkaisempaa kuin perusydinperheen, joten siihen leikkiin ei kaikista ole. Perinteisessä ydinperheperustamisessa molemmilla vanhemmilla on usein aikaa totutella uuteen tilanteeseen. Samoin vauvan kanssa asioista voi ihan eri tavalla opetella, kuin vaikka 5-, 10- tai 15-vuotiaan lapsen kanssa, jolla on jo omaa elämänkokemusta ja käsitys siitä, millainen perhe on hänen perheensä ja kuinka hän suhtautuu vanhemman uuteen kumppaniin. Se voi olla aluksi aika kylmää kyytiä!
Mun mielestä tärkeää on se, että molempien aikuisten on tajuttava, että lapsi/lapset menee aina kaiken edelle. Uusperheessä on oltava siis valmis – vaikka aikuiset olisivat kuinka in love – joustamaan ja olemaan aikuinen heti ensimetreistä lähtien. Sellainen aikuisuus liittyy uusperheessä minusta ihan kaikkeen: Esimerkiksi kun esittelee lapselle/lapsille uuden kumppanin, pitää tässäkin vaiheessa olla hyvin varma siitä, että uusi puoliso ei ole vaan mikään hetkellinen ihastus. Tietysti elämän kulusta ei koskaan tiedä, mutta pidän tärkeänä sitä, että siinä vaiheessa kun lapsi/lapset otetaan kuvioihin mukaan, tulee aikuisten suhteen olla tietyllä tasolla.
Ja vaikka tapoja on toki monia, itse ajattelen niin, että perhe toimii vain, jos se on oikeasti perhe. Se tarkoittaa sitä, ettei ole sinun ja minun lapsia, vaan meidän lapset (oli kyseessä mikä tahansa biologinen tausta ja lapsia miten monta tahansa). Toki tiedän moniakin uusperheitä, joissa uusi puoliso ei esimerkiksi puutu/osallistu/ota vastuuta puolisonsa lapsista, ja nämäkin kuviot toimivat todella hyvin…silloin, kun asiat on sovittu olevan näin! Ehkä pääasia onkin se, että se tapa, mikä valitaan, on kaikille luonteva. Itse en esimerkiksi voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka huitelisi omia menojaan ja olisi suhteessa vain minun kanssani, mutta ei kokisi olevansa tyttäreni kanssa samaa sakkia. Minua henkilökohtaisesti sellainen loukkaisi, koska alusta asti olen ajatellut, että F ja minä tullaan pakettina. Jos ottaa minut, ottaa myös minut äitinä ja tyttäreni osana tätä kokonaisuutta.
Mikä uusperhe-elämässä on parasta ja mikä haasteellisinta?
Parasta on se, että uusperhe näkee jo aikuisten parisuhteen alussa, millaista perhe-elämä uuden kumppanin kanssa tulee olemaan. Lapsiperhearki tuo kuitenkin ihmisistä esille niin monia – hyviä ja huonoja – puolia, että on aikamoinen rikkaus saada selville noita ominaisuuksia toisessa jo heti rakastumisvaiheessa. Siinä tulee aika nopeasti testattua parisuhteen lujuus ei-niin-glamourisissa extreme-tilanteissa, joita lapsiperheessä tulee väkisinkin koko ajan vastaan.
Parasta on myös se, kun huomaa asioiden sujuvan kivasti. Koen, että uusperheiden yllä edelleen on jokin sellainen ennakkoluulojen verho, ja sitten kun elämä onkin ihan tavallista perhe-elämää eri sukunimistä ja suonissa virtaavasta verestä huolimatta, on se aika pysäyttävän ihanaa.
Haasteellisinta on tietysti se, että aikuisten perhe ei ole sama kuin lapsen/lasten perhe. Sellaisen asian ja ex-kumppanin/kumppaneiden huomioiminen kun on uusperhearjessa pakollista. Tässäkin minusta mitataan taas aikuisuutta: Vaikkei aikuinen usein haluakaan ajatella tai rakentaa elämäänsä ex-kumppania ajatellen, tulee lapsen takia silti tehdä monia kompromisseja.
Ihanaa iltaa sinne!
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Asu: mekko, Makia* // kengät, Converse
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai