Minäkin olin siellä!
Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri
Näytöksen alussa mies astelee lavalle. On vähän rähjäinen pitkässä tukassaan ja ajan puremissa farkuissaan. Hän ottaa esiin aseen. Ja ampuu sillä itsensä hengiltä.
Näin alkaa Tampereen Työväen Teatterin PASI WAS HERE. Näytelmä Pasista. Pikkukaupungin pojasta, josta kasvaa pikkukaupungin mies. Se symppis, mutta vähän pihalla oleva. Se teini-iän cool kaveri, joka ei koskaan kuitenkaan pääse eteenpäin julisteilla tapetoidusta huoneesta, kiljukänneistä ja angstistaan.
Vaikka PASI WAS HERE alkaakin Pasin kuolemalla, on näytelmä ennen kaikkea tarina elämästä. Siitä, mikä kulkee Pasin päiväkotiajoilta koulun käytäville ja aikuisuuden etsimiseen. Tällä matkalla mukana kulkevat lapsuuden paras ystävä Hemmo (Janne Kallioniemi) – myöhemmin Punavuoreen muuttanut hipsterikuplassa elävä kaupunkilaispipopää – sekä Turnajaiskeppi (Maija Lang), tyttö, joka sivustatarkkailijan roolissa näkee Pasin ja Hemmon suhteen tarkemmin kuin he itse.
Vaikka PASI WAS HERE kertookin synkän Suomi-tarinan, tekee kyynelten välissä mieli välillä myös nauraa aidommin, kuin missään esityksessä pitkään aikaan. PASI WAS HERE onkin aika käsittämätön kombo aitoa tuskaa, yhteiskunnalista pohdintaa ja kansan syvien rivien mietteitä, mutta myös näytelmä elämän koomisuudesta, ilosta ja ennen kaikkea ihmisten omalaatuisuudesta.
Pasia näyttelevä Tuukka Huttunen on niin uskottava roolissaan, että minulle tuli monissa näytelmän kohdissa tunne, että tuota poikaa olisi pakko päästä tsemppihalaamaan. Varsinkin yläkouluajan kuvaus sai vanhat opettajan vaistoni nousemaan pintaan niin, että olisi tehnyt mieli mennä pelastamaan Pasi julman sadistiopettajan kynsistä. Se käsien tärinä, vaivautunut hiusten sipominen ja aivan liian nopeasti luettu esitelmä kun ovat niitä asioita, joita nähdään edelleen peruskoululuokissa joka päivä.
Ehdottoman väripilkun ja hulvattomimmat naurut loi Tommi Raitolehto, joka esitti näytelmässä ainakin viittä eri roolia kylän miehestä päiväkodin täti Pillukka Pallukka Pollukkaan, Pasin isästä randomiin junamatkaajaan. Raitolehdon tapa hypätä vauhdilla roolista ja tunnelmasta toiseen on aika huikeaa katseltavaa.
PASI WAS HERE kolahtaa näin pikkukaupunginkylän tyttöön, joka on lähtenyt – aivan kuten Hemmokin – kouluajan jälkeen isoon Hesaan. Ja jonka juuret on edelleen siellä, jossa linja-autoa ei kutsuta nimellä bussi. PASI WAS HEREä katsellessa ei välty ajatukselta, kuinka moneen suuntaan elämä – erityisesti se oikea – voi mennä, vaikka lähtökohdat ovatkin kaikilla samassa maaperässä.
Kun katsoin Pasin ja Hemmon elämää, tajusin, että minäkin olin siellä. Päiväkodin lattialla ysärikollariasussa, yläkoulun muka-viileissä jengeissä ja lopulta aikuisena keskellä yhden kotimaan, mutta kahden ihan erilaisen elinpiirin, elämää.
-Karoliina-
Kuvat: Tampereen Työväen Teatteri
