Blogin uusi koti!

No niin. Kuten aika usein muuttolaatikoita pakatessa, samoin minäkin jo tiedän, minne kotoudun seuraavaksi.

Kun mä aloin suunnitella mahdollisia muuttotoimenpiteitä, mä en (tällä kertaa) käynyt neuvotteluita kuin yhden lehtitalon kanssa, koska mulle oli selvä, minne seuraavaksi haluaisin pyrkiä. Onneksi uusi kotini näytti heti vihreää valoa, mutta itse neuvottelut olivat kuitenkin ennätyspitkät (meikä on alkanut oppia jo vähän business-naisen taitoja), mutta lopussa sinnikkyys – meidän molempien osapuolten – palkittiin.

Mä olen oppinut tässä maailmassa, jossa työskentelen, että koskaan ei kannata sulkea kaikkia ovia. Joskus on ihan virkistävää käydä työpaikkaneuvotteluja, haistella uusia tuulia, ja silti palata lopulta sinne tuttuun ja turvalliseen. Se luo jopa inspiraatioita toimia freesisti ”vanhassa” paikassa, kun on nähnyt jotain muutakin. Varsinkin, jos on nähnyt, ettei se ruoho ole sen vihreämpää toisaallakaan.Näin olen tehnyt Lilyn aikanakin monta kertaa, mutta aina tähän asti päätynyt silti jatkamaan Lilyssä. Nyt kuitenkin asiat ovat toisin.

En tiedä, onko uuden paikan ruoho sen vihreämpää kuin Lilyssäkin, mutta minun intuitioni veti tähän muutokseen. Mä koen, että olen jo vähän vanha lilyläinen. Enkä puhu nyt iästä. Mutta se, missä haalin vielä 5 vuotta sitten lehtihyllyjen muotilehtiosaston tyhjäksi, vetääkin minua nyt enemmän puoleensa naistenlehdet. Ja jotenkin ajattelin, että tämä muutos on huomioitava myös siinä, mikä olisi minulle – tänä päivänä – oikea portaali tehdä myös omia tekstejäni. Kun omat intressit osin muuttuvat, muuttuvat myös ne aiheet, mistä kirjoitan.

Olen ajatellut, että varmasti minun lukijoillenikin – ainakin osalle – on käynyt samoin. Se, mitä he lukivat ennen, voikin olla nyt jotain muuta Ja se, mitä he halusivat lukea juuri minulta ennen, ei olekaan se, mitä he tänä päivänä haluavat lukea.

Minun uusi kotini löytyy maanantaista alkaen MeNaisten blogisivuilta. Sieltä Kalastajan vaimon ja Veeran lomasta, Sanoman hellästä huomasta. Toivottavasti tulette mukaan!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

tyo-ja-raha tyo oma-elama

Hyvästi Lily!

Mä aloitin Lilyssä bloggaamisen syksyllä 2016. Vuonna, jona koko elämäni oli muutenkin kokenut megamyllerryksen.

Muistan vieläkin sen hetken, kun Lilyn ja Trendin silloinen (ihana!) päätoimittaja Jenni Lieto soitti minulle ja kysyi, tulisinko mukaan Lilyn tiimiä. En meinannut uskoa asiaa todeksi! Lily oli se, jonne olin AINA haaveillut pääseväni. Se blogien ykkösketju, jonne pääsy oli suuri kunnia.

Mä saan kiittää Lilyä sadoista asioista. Niistä kaikista ihanista ihmisistä, huikean hauskoista kamppiksista ja oikeasti ylipäätään siitä, että mä lopulta olin päässyt siihen pisteeseen, että pystyin – peloista huolimatta – jättämään opehommat ja alkamaan kokopäiväiseksi bloggaajaksi. Ilman Lilyä – näin suurelliseen Oscara-gaalatyyliin sanottuna – en varmasti olisi siinä pisteessä työelämässä, missä olen nyt.

Vuosien saatossa Lily alkoi muuttua, niin kuin myös minä. Jengi ympärillä vaihtui, samoin koko blogiskene. Tämä on siinä mielessä hauska ja jännittävä ala, ettei mikään ole stabiilia. Markkinoiden ja ihmisten mielenkiinnon kohteet vaihtuvat tuulessa. On pysyttävä messissä ja tajuttava oma paikkansa. Ja ennen kaikkea pidettävä mielessä kuka on, ja minne on matkalla. Jos jää liian kauaksi aikaan junaan, joka ei lopulta johdakaan kotipysäkille, ei se ole reilua kenellekään.

Tottakai minunkin ajatukseni ja tavoitteet ovat nyt erilaisia kuin 2,5 vuotta sitten. Yhtäkkiä tulikin toinen kirja, Joutsen, Sidoste ja ylipäättän Tampereen H23-jengi ja sen työt. Blogi oli ja on edelleen se rakas työ – ei mikään puuhastelu – mutta myös osa koko sitä kenttää, minkä kanssa päiväni vietän.

Joten. Nyt olisi jäähyväisten aika. Tai no ei ihan vielä nyt, mutta tämän viikon  jälkeen. Silloin minä kiitän ja kumarran Lilylle. Olen erityisen otettu siitä, että sain olla osana teitä. Huikeiden naisten (ja vähän miestenkin) tiimiä. Te älykkäät, tyylikkäät ja sydämelliset tyypit. Kiitos <3

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

 

tyo-ja-raha tyo oma-elama