Blogin uusi koti!
No niin. Kuten aika usein muuttolaatikoita pakatessa, samoin minäkin jo tiedän, minne kotoudun seuraavaksi.
Kun mä aloin suunnitella mahdollisia muuttotoimenpiteitä, mä en (tällä kertaa) käynyt neuvotteluita kuin yhden lehtitalon kanssa, koska mulle oli selvä, minne seuraavaksi haluaisin pyrkiä. Onneksi uusi kotini näytti heti vihreää valoa, mutta itse neuvottelut olivat kuitenkin ennätyspitkät (meikä on alkanut oppia jo vähän business-naisen taitoja), mutta lopussa sinnikkyys – meidän molempien osapuolten – palkittiin.
Mä olen oppinut tässä maailmassa, jossa työskentelen, että koskaan ei kannata sulkea kaikkia ovia. Joskus on ihan virkistävää käydä työpaikkaneuvotteluja, haistella uusia tuulia, ja silti palata lopulta sinne tuttuun ja turvalliseen. Se luo jopa inspiraatioita toimia freesisti ”vanhassa” paikassa, kun on nähnyt jotain muutakin. Varsinkin, jos on nähnyt, ettei se ruoho ole sen vihreämpää toisaallakaan.Näin olen tehnyt Lilyn aikanakin monta kertaa, mutta aina tähän asti päätynyt silti jatkamaan Lilyssä. Nyt kuitenkin asiat ovat toisin.
En tiedä, onko uuden paikan ruoho sen vihreämpää kuin Lilyssäkin, mutta minun intuitioni veti tähän muutokseen. Mä koen, että olen jo vähän vanha lilyläinen. Enkä puhu nyt iästä. Mutta se, missä haalin vielä 5 vuotta sitten lehtihyllyjen muotilehtiosaston tyhjäksi, vetääkin minua nyt enemmän puoleensa naistenlehdet. Ja jotenkin ajattelin, että tämä muutos on huomioitava myös siinä, mikä olisi minulle – tänä päivänä – oikea portaali tehdä myös omia tekstejäni. Kun omat intressit osin muuttuvat, muuttuvat myös ne aiheet, mistä kirjoitan.
Olen ajatellut, että varmasti minun lukijoillenikin – ainakin osalle – on käynyt samoin. Se, mitä he lukivat ennen, voikin olla nyt jotain muuta Ja se, mitä he halusivat lukea juuri minulta ennen, ei olekaan se, mitä he tänä päivänä haluavat lukea.
Minun uusi kotini löytyy maanantaista alkaen MeNaisten blogisivuilta. Sieltä Kalastajan vaimon ja Veeran lomasta, Sanoman hellästä huomasta. Toivottavasti tulette mukaan!
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä