Meidän juhlatyyli – teetettyä, uutta ja megavanhaa

P1011013 (1).JPG

P1011017 (1).JPG

P1011019 (1).JPG

P1011021 (1).JPG

P1011022 (1).JPG

Me juhlimme viime lauantaina ystäviemme häitä Ravintola Tampellassa. Oli ihana, lämminhenkinen ja rento juhla kera iloisten ihmisten, tanssin ja hyvän ruuan. Niin kaunis morsian, komea sulhainen ja onni, joka heistä huokui. Vaikka maalaishäissä on oma tunnelmansa, pidän myös tämmöisistä kaupunkihäistä ihan hirveästi. Niissä kun voi paljon helpommin jollain tavalla välttää hääkliseet ja suureellisuuden, joita itse henkilökohtaisesti vähän vierastan.

Minun ja A:n juhla-asuista vastasi Atelje Iinan Iina Jyväskylästä. Minun ja meidän perheemme luotto-ompelija, joka on räätälöinyt niin vanhojentanssipuvut kuin monet muutkin perheemme juhla- ja arkiasut.

Minun mekkoni on alusta asti Iinan käsialaa. Mekon malli muuttui monta kertaa matkan varrella, ja olen lopputulokseen ihan hirveän tyytyväinen. Miten taitava Iina onkaan. Värivalinta oli hassu. En omista yleensä mitään violettia, mutta tällä kertaa väri tuntui ainoalle oikealle. Erikoista nähdä yllään jotain sellaista, jota ei koskaan muulloin näe.

A:n puku on myös Iinan käsiala siltä osin, että Iina kavensi ja pidensi pukua. Puku on todellinen aarre, nimittäin sellainen historiaan jäämistö, joka on sulhasen vaarin vanha. Voitte vaan kuvitella, kuinka monta kertaa tuota suvun historiapläjäystä kuvattiin illan aikana. Rusetti ja taskuliina olivat myös Iinan ideoimia ja toteuttamia. Hän teki ne sopivaksi minun asuni kanssa.

Minun hiukseni ja meikin teki siskoni Hipu, johon luotan varmasti enemmän, kuin keneenkään muuhun MUAH-ihmiseen tässä maailmassa (vaikkei hän ei edes ole ammattilainen). Korvikset ostin Uhana Desingelta, kengär Zalandosta ja laukun H&M:ltä.

Kesän ekat häät juhlittu!

-Karoliina-

Muoti Hiukset Meikki Päivän tyyli

Paniikkia lentokoneessa

P1010912 (2).JPG

P1010927 (2).JPG

P1010924 (2).JPG

P1010925 (2).JPG

Se iski aivan yllättäen. Hetkessä, ilman varoitusta.

Istuin viime viikolla lentokoneessa matkalla Helsingistä Tukholmaan. Olen lentänyt vuoden sisällä ennen tätä 18 kertaa. En ole pelännyt kertaakaan, edes hitusta. Ja sitten se kuitenkin iski. Ensin aloin pohtia, miten kone keikuttaakin niin hirveästi. Sitten alkoi tuntua, että on hirveän kuuma. Happi loppui, oksetti. Kuinka ihmeessä tämmöinen sillipurkki voi pysyä ilmassa? Miten kaikki muut ympärillä olivat niin coolisti? Kuinka helppoa tässä olisi kaapata kone. Hyökätä toisten matkustajien kimppuun. Tiputtaa koko laitos.

Selvisin maankamaralle hengissä. Ihan yllätys sinänsä, koska kyllähän noita lentokoneita putoilee ja kaapataan tuon tuosta juuri välillä Helsinki-Arlanda.

Pelko ei laskeutumisen jälkeen silti poistunut. Ne kolme lentoa – varsinkin nousua – jota vielä saman viikon sisällä tein, tuntuivat kaikki yhtä ahdistaville. Pitkillä lennoilla, joissa ei kaarreltu moneen tuntiin tuntuvasti, osasin hieman jo relata ja lukea edes kirjaa. Silti kun laskeuduimme maahan, niskani olivat aina aivan jumissa. Olin peloissani jäpittänyt takakireästi koko matkan ajan.

Ensi viikolla pitäisi lentää taas ulkomaille. Mietin, oliko pelkoni vaan yhden reissun kummajainen vai tulisiko minun nyt valmistautua jotenkin matkaan. Ehkä hömpsy konjakkia, meditaatiota tai jotain muuta?

Onko joukossa muita yllätyslentopelkoisia (tulee mieleen yllätyskyykky)? Miten tästä pääsee taas rentouttavan matkaamisen moodiin?

-Karoliina-

 

Suhteet Oma elämä Mieli