Näillä vinkeillä matkustat pelkillä käsimatkatavaroilla

P1010921 (1).JPG

P1010925 (1).JPG

P1010926 (1).JPG

P1010927 (1).JPG

P1010929 (1).JPG

Täällä on ollut tänään täysi tohina päällä. Me lähdemme huomenaamulla Espanjaan, joten tämä päivä on mennyt pakatessa, etukäteispostauksia tehden ja viime hetken hankintoja ostaen. Lähdemme reissuun pelkillä käsimatkatavaroilla, joten pakkaaminen on erityinen projekti, jotta kaikki mahtuu mukaan. Tosin, jos tässä tuli koko talvi rampattua Saksassa pelkillä käsimatkatavaroilla, ja vaatetta piti kuitenkin sinne ottaa huomattavasti enemmän kuin kesäkeleillä, eiköhän tästäkin selvitä.

F ja minä saimme uudet matkalaukut American Touristerilta*. F ihanan Minni Hiiren ja minä vihreän laukun, jonka otin sillä perusteella, että halusin sen erottuvan mustasta matkalaukkumassasta. Varsinkin, jos laittaisi laukun joskus ruumaan, löytyisi vihreä hihnalta huomattavasti paremmin kuin tumma perusmatkalaukku.

Espanjaan on luvattu sellaista 25-30 astetta, joten laukut on täytetty pääasiassa hellevaatteista ja ihan muutamista ohuista pitkähihaisista. Tajusin, että sekä F:ltä, että minusta puuttuu sellainen ohut perusneuletakki, joka kävisi tilanteeseen kuin tilanteeseen, asuun kuin asuun näin kesäiltoihin. No. Ehkä selvitään tällä kertaa ilmankin.

Tässä vielä muutama vinkki käsimatkatavaroilla matkustaville:

  • Hommaa mahdollisimman kevyt matkalaukku, jottei itse laukku ei vie matkustuskiloja. (Käsimatkatavaramatkalaukun koko saa yleensä olla maksimissaan 55*40*23)
  • Minimatkalaukun lisäksi voi ottaa pienen kassin läppäriä tai tablettia varten. Tämä läppärilaukku onkin oiva tapa sujauttaa matkalle vähän ekstraa mukaan, koska samaan kassiin voi sulloa oikeastaan mitä tahansa muutakin. Itse pakkaan läppärireppuun aina kaiken muun elektroniikan, nesteet, lääkkeet ja laturit.
  • Matkalaukun ja läppärirepun lisäksi minulla on aina ollut myös aivan pieni minikäsilaukkumatkassa, jonne on saanut hyvin passin, rahat ja puhelimen. Oikeasti käsimatkatavarat tarkoittavat siis kolme kassia, kun hommat junailee oikein. 
  • Kerrospukeudu koneeseen. Ne kaikista isoimmat ja tilaa eniten vievät vaatteet ja kengät kannattaa tietysti pukea päälle. Takki niskaan ja lenkkarit jalkaan nyt ainakin turvatarkastuksen ajaksi, vaikka vähän lämmin olisikin. Kevyet sandaalit ja pienet vaatteet matkalaukkuun.
  • Jaottele tavarat matkalaukun, läppärikassin ja käsilaukun välillä fiksusti, vaikka kaikki saakin ottaa matkustamoon mukaan. Itse yleensä laitan matkalaukkuun ne, joita en tule tarvitsemaan koneessa. Läppärireppuun ja käsilaukkuun puolestaan kaiken sen, mitä yleensä tarvitsen koneessa ja kentällä: kuulokkeet, puhelimen, kirjan, eväät, rahat ja passin. Repun ja käsilaukun kun voi sujauttaa penkkien alle, mutta matkalaukku on nostettava ylähyllylle, joten sieltä on vaikeampi kaivella kamoja.
  • Rullaa vaatteet matkalaukkuun. Vievät huomattavasti vähemmän tilaa.
  • Muista, että kaikki nesteet tulee mahtua 1 litran uudelleensuljettavaan muovipussiin. Yksittäisen nestepakkauksen – hiuslakan, meikin, aurinkovoiteen* tai vartalovoiteen – koko saa olla korkeintaan 100ml. Painepakkaus on myös nestepakkaus. 
  • Piilolinssineste lasketaan lääkkeeksi, jonka ei tarvitse mahtua tuohon litran pussiin tai 100millilitran muottiin. Tosin sanomista voi asiasta tulla, kun mukaan raahaa täyskokoista piilolinssinestepönikkkää (kokemusta on), mutta varsinaisesti väärin tai sääntöjen vastaista se ei ole. 
  • Harrasta muutenkin minigrip-pussitusta. Kun elektroniikka on omassa läpinäkyvässä pussissaan, samoin lääkkeet (reseptien kanssa, jotka saa muuten e-reseptikaudesta huolimatta tulosteina apteekista), on kentällä olo helpompaa.
  • Ja lopuksi: Yleenshänä turvatarkastuksesta pääsee läpi minuuteissa, eikä ketään kiinnosta sinun allergialääkkessi tai läppärisi, mutta on ollut myös kertoja, kun kaikki tavarat toilettilaukun sisällöstä lähiten on levitelty kaikelle kansalle (ja sen jälkeen vielä viety takahuoneeseen CSI-sumuttimien alle), joten järjestelmällinen pakkaaminen on kaiken a ja o. Himppu verran helpompi sitten pakata uudelleen levittelyn jälkeen. 

-Karoliina-

*saatu

Kulttuuri Matkat

Miksi tuhoaminen on niin hauskaa?

P1010852 (6).JPG

On se kummallista, miten tiettyjen jo lapsen opetettujen rajojen rikkominen tuottaa niin paljon iloa vielä näin aikuisenakin. Se, että syö suklaata ennen ruokaa (tyhjään mahaan!) tuntuu kapinallisen hyvälle. Tai se, että valvoo liian myöhään, ostaa aivan turhanpäiväiset, mutta ihanat kengät. Tai tuhoaa kirjan. Kyllä vaan – kirjan, joka on aina ainakin meidän perheessä ollut niin pyhä esine, että sitä on täytynyt kohdella hyvin ja arvokkaasti.

Keri Smithin Tuhoa tämä kirja -kirja* on kuitenkin toista maata. Sen saa, ja se pitää tuhota. Miten yksinkertainen ja ah-niin-hauska idea. Jokaisella kirjan sivulla kehotetaan tekemään jotain ihan hullua: repimään sivua, kaatamaan sille kahvia, puraisemaan siitä pala tai hyppimään sen päällä.

Aluksi kirjan idea oli minusta järjetön. Miksi haluaisin tehdä jotain tuollaista? Mutta kummastuksekseni kirja vei mukanaan. Kun oli tuhonnut yhden sivun, mietti jo, mitä seuraavalla aukeamalla pitäisikin tehdä. Jotenkin kirjan sivujen läpikäynti oli niin päätöntä ja vailla järkeä, että tuntui, kun olisi saanut aikahypyten lapsuuteen. Siihen, kun heiteltiin kiviä tai silputtiin paperia pieniksi palasiksi ilman syytä. Ehkä kirjan suosio perustuukin siihen, että säntillisessä aikuiselämässä saa tehdä jotain näin järjetöntä. 

Tästä onkin tullut sellainen F:n ja minun yhteinen juttu. Vitsi sitä riemua lapsen silmissä, kun saa kerrankin – luvan kanssa – tehdä jotain näin kiellettyä. Ja nähdä, että äitikin heittäytyy joskus johonkin ihan pöhköön. 

Kirja toimii minusta sellaisena kapinallisena innoittajana tehdä asiat, isommatkin, välillä vähän ”väärin”. En tietenkään kannata asioiden tahallista rikkomista, mutta aina ei tarvitse olla niin korrekti. Ja jos yhden sivun vetely tussilla täyteen viivoja vapauttaa niin paljon energiaa, saa riemua aikaan, täytyy hulluttelua jatkaa tulevaisuudessakin. 

-Karoliina-

*saatu

Suhteet Oma elämä Kirjat