Meiltä löytyy jääkaapista…

P1010880 (4).JPG

P1010872 (4).JPG

P1010876 (4).JPG

P1010881 (3).JPG

P1010875 (4).JPG

Jos multa pyydetään postauksia, ne liittyvät yleensä johonkin niin arkisen arkeen, etten edes itse oikein usko, että sellaiset asiat voivat ketään kiinnostaa. Meidän aamu- ja iltarutiinit, jämäruokareseptit. Peruste, jolla valitsen F:lle ulkorymykengät ulos.

Mutta kun luen – sen vähän, jonka luen – muiden blogeja, mielenkiintoisen pohdinnan lisäksi minun tekee mieli kurkistaa juurikin sinne arkeen. Miten leivän päälle laitetaan päälliset ja missä järjestyksessä? Kuka tiskaa, kuka vie lapset päiväkotiin ja millainen on tavallinen perjantai? Ihan hassua tämmöinen, mutta jotenkin se arkinen arki vaan kiinnostaa ihan kauheasti.

Kun tuossa äsken vähän raivailin jääkaappia, mieleeni juolahti, että olisi kiva kurkistaa erilaisten ihmisten jääkaappeihin. Että mitä sieltä ainakin ja ihan aina löytyy. Mitkä ovat vakioruokia ja mikä itselle todella tärkeä elintarvike puuttuu?

Siksipä päätin toteuttaa oman arkisen tirkistelyhimoni toisinpäin ja kerron, mitä meillä on ihan aina (kotona ollessa) jää- ja kuivakaapissa. Sellainen kaapin perussisältö, jonka lisäksi kaappiin ostetaan lounas- ja päivällisaineet, sekä spesiaalimmat välipalat ja herkut .

  • Juustoa. Leivänpäällisjuustoa (ehdottomasti ei mitään kevyt), sekä useimmiten parmesaania, jotta pikapasta onnistuu vähistäkin aineksista. Itse asiassa kun on (gluteenitonta) pastaa, oliiviöljyä, parmesaania ja jotain muuta – tomaatteja, katkarapuja, sitruunaa, yrttejä, mitä vaan –ei ruoka voi oikeastaan epäonnistua.
  • Cokista tölkissä. Tämä on paha tapa, jonka A on tuonut minun elämääni. Arkinen Cokisen juonti, nimittäin. Enää en oikeastaan edes osaa syödä päivällistä tai illallista niin, etten joisi samalla lasillista kylmää tölkki-Colaa. Ihme ja kumma, tämä ei ole aiheuttanut F:ssä, joka saa Cokista ehkä korkeintaan lasillisen herkkupäivänä, mitään protestointia.
  • Kananmunia. Olen ihan älytön kananmunien kuluttaja, koska niistä nyt saa vaan taiottua ihan mitä vaan. Keitetyt tai paistetut munat, munakas, kananmunat leivonnassa. Tämä lista on loputon. Ostan Luomu-munia ja joskus käy sellainen onni, että maalta kulkeutuu ihan aidosti vapaiden maalaiskanojen munia myös meidän ruokapöytään.
  • Pastaa, perunoita, kaurahiutaleita. Sellainen kombo, jolla saa pohjan aika moneen ruokaan. Tai ainakin maha täytyy, jos ei muuta.
  • Oivariinia. Inhoan margariineja ja Oivariini onkin ainoa, jota suostun oikean voin lisäksi syömään.
  • Leipää. Minun gluteeniton leipäni on pakastimessa, koska sitä syön vain minä. Parasta on Citymarketin omat gluteenittomat kaurasämpylät (taivaallisia paahdettuna). F:n ja A:n yhteinen ruisleipä on pöydällä leipälaatikossa. 
  • Kahvipapuja ja kahvikapseleita.
  • Eilan Luomu-maitojuomaa. Täysmaitoversiona.
  • Kalinkkoja, Kreikkalaista jogurtia (maut kookos ja granaattiomena-vadelma), sekä sokeriton Alpro Soyaa, jota F syö Nalle-myslin kanssa ja minä laitan aamulla smoothieen.
  • Minitomaatteja, kurkkua, salaattia, avokadoa, appelsiineja, banskua ja jotain muuta hedelmää. Usein nektariinia, kiiviä tai viinirypäleitä. Basilikaa ja minttua.
  • Bonaquaa 0,33 litran pulloissa. Pitäisi oikeasti hommata sellainen hiilihappokone, ettei kaappi täyttyisi tyhjistä pulloista niin tiukkaa tahtia.
  • Suklaata ja Nutellaa. Tietysti. 

Mitä teiltä löytyy kaapista? Itsestä tuntuu, että meidän lista on niin perus, kun lista voi vaan olla.

-Karoliina-

Koti Ruoka ja juoma

Kuinka siirtyä jääräpääyksinhuoltajuudesta kahden aikuisen eloon?

P1010880 (3).JPG

Huhhuh, mikä olo. Kropassa on tunne, kuin olisin jäänyt jyrän alle. Jalat ja kädet ovat lötköä ylikeitettyä makaronia, väsyttää ihan koko ajan. Mihinkään ei varsinaisesti satu. Nenä ei ole tukossa, kurkku ei ole kipeä. Mitä nyt vähän ehkä astma-ahdistuksen piirteitä, mutta kipeä olo ei tule oikeastaan siitäkään, vaan vartalossa olla muuten vaan kipeä ja voipunut olo.

Niinhän siinä sitten tosiaan kävi, että F:n kuume tarttui minuunkin. F sairastui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, itse huomasin oman kuumeeni eilenillalla. Olin kummastellut koko päivän vetämätöntä oloani, kun tajusin sitten illalla mitata omankin kuumeeni F:n mittauksen yhteydessä. Samat lukemat kuin F:llä, joten menimme molemmat tytöt nukkumaan eilen ennen kahdeksaa (ja silti nukuin tänään päiväunet). 

Harmittaa tämä kevätflunssa. Ulkona on aurinkoa ja kaunista ja silti on pakko haahuilla kotosalla. F:kin kaipaili tänään jo eskariin ja pyöräilemään, ja voin sanoa, että minullekin riittäisi yöpukuelämä. Noh. Jos jotain iloa tästä repii, niin taudin ajankohdan. Viikonlopulle F:llä on omaa ohjelmaansa, minulla ja A:lla puolestaan niin monet valmistujais- ja synttärikemut, ettei edes kaikkiin taideta ehtiä. Ja ensi viikolla taas luvassa on reissu, joten jos joskus pitää sairastaa, niin nyt on tietysti paras vaihtoehto.

Hassua muuten huomata , kuinka yksin vastuussa olevan vanhemman ja aikuisen rooli onkaan minulla verissä. Että vaikka olen ollut menneisyydessäni kuinka kipeä, hoidin aina lapsen ja kävin kaupassa vaikka viimeisillä voimillani. Tietysti. Oikeastaan en koskaan, edes vatsataudissa, toivonut, että joku muu hoitaisi velvollisuudet. Ja kun tarvitsin joskus harvoin apua, tilasin siivoajan, that`s it. Martyyrisyndrooma vai vaan tilanteen luoma pakko? Tiedä häntä. 

Varsinkin näin kipeänä sitä kuitenkin huomaa sen, miten luksusta onkaan, kun kotona on myös se toinen tekevä aikuinen. Tiedän olevani – joskus raivostuttavuuteen asti – itsenäinen. Ja minun on toisinaan todella vaikea ottaa apua vastaan. Johtunee ehkä reippaan tytön syndroomasta. Tavallaan unohdan sen, että puoliso ei ole mikään ulkopuolinen apu, jonka palveluksia pitäisi jotenkin häpeillä, vaan perheen toinen aikuinen, jonka on ihan ok hoitaa asioita silloin kun minä en jaksa. Ja myös silloinkin, kun minä jaksan! Niin ne asiat perheissä jaetaan, ja se jos mikä, minun tulee takoa tähän jääräpäiseen kallooni.

Taisin tässä joku ilta F:n höpistessä unissaan sängyssään ohittaa A:n, joka oli menossa lastenhuoneeseen katosomaan tyttöä ja sanoin: ”minä menen, munhan se on”. Tajusin kyllä heti samalla heittoni idiottimaisuuden, ja niin tajusi A:kin. Sain aikalailla palautetta kommentistani. Ihan syystä.

Näin sitä pitää opetella jopa sellaista elämää, josta on haaveillut.

-Karoliina-

Suhteet Oma elämä Rakkaus Vanhemmuus