Viimeinen päivä 31-vuotiaana. Ja elossa!

P3180406.JPG

P3180412.JPG

P3180413.JPG

Huomenna minä täytän 32 vuotta. Olen jo ihan rehellisesti kolmekymppinen. Aikuinen nainen, äiti, avovaimo ja työntekijä, jonka palkkakuitissa lukee jo toisen vuosilisän (eli IKÄLISÄN!)merkki.

Muistan, kuinka pelkäsin joskus lukioikäisenä vanhenemista. Ajattelin, että yli 25-vuotiaana ei ole enää elämää. Että kaikki asiat on tehtävä heti nyt, koska myöhemmin ei enää voi. Mutta hitsi vieköön: Myöhemmin sitä vasta voikin! Aika moni elämän osa-alue tuntuu vain parantuvan vanhetessa, joten mietin, miten pysyn nahoissani, jos sama meininki jatkuu tämmöisenä tästä eteenpäinkin.

Kun tuossa äsken mietiskelin, mikä muu kuin hauskuuden lisääntyminen ikääntymisessä on hyvää, meinasin ihan vähän valehdella. Meinasin nimittäin jostain syystä kirjoittaa, että näin vanhetessa sitä tuntee itsensä. Buhhahhaa! Hölmö ja valheellinen klisee, ainakin minun tapauksessani. Sanoisinkin ennemmin, että näin kolmekymppisenä tunnen itseni niin, että tiedän, etten koskaan tunne edes itseäni kokonaan. Että uudet elämäntilanteet, ihmiset ja ilmiöt tuovat jatkuvasti esille minusta asioita, joista en tiennyt mitään, ja jotka yllättävät jopa minut. Tämän asian havaitseminen hämmensi minua aluksi. Mutta nyt, kun olen tajunnut, että oma keskeneräisyys mahdollistaa vaikka kuinka monien uusien asioiden oppimista ja ymmärtämistä, tuntuu tämä tilanne aika mahtavalle.

Minusta kolmekymppisenä on ihanaa myös se, että tuntuu, että olen asian ja elämän ytimessä. Enää ei tarvitse odotella monienkaan isojen asioiden tapahtumista, mutta toisaalta mitkään tärkeät asiat eivät ole vielä kokonaan takanakaan. Tuntuu mahtavalle olla juuri tässä hetkessä, näiden ihmisten ja kokemusten kanssa.

Huomenaamuna herään 32-vuotiaana. Ja minusta tuntuu, että olen onnellisempi kuin koskaan kaksi- tai kolmekymppisenä, vaikka elämääni on tähänkin asti mahtunut monia hienoja vuosia ja hetkiä. Kutsuisin sitä kehitykseksi ja elämän ihmeellisyydeksi.

Joten te junnut: Ei huolta! Vanhetkaa rohkeasti. Haastakaa itsenne, etsikää onni, älkää tyytykö vähään, rakastakaa, juhlikaa, oppikaa , viisastukaa ja älkää missään tapauksessa miettikö annosten kalorimääriä vaan tilatkaa toinenkin viinilasi tai kakkupala, jos siltä tuntuu. Koska mikään ei ole niin mahtavaa kuin elää. Niin, että elää.

-Karoliina-

Lippis, BikBok // paita, Uhana Design // housut, Carlings 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe

Palaisitko vielä luokseni?

P3170378.JPG

P3170383.JPG

Minulle tuli juuri täyteen kuusi vuotta bloggaamista. Kolme olen tehnyt tätä tosissani. Sillä tavalla tosissani, että haaveenani on tuon ajan ollut kehittyä tässä hommassa niin, että voisin olla ylpeä kirjoituksistani vielä vuosienkin päästä. Niin ja että saan tuotettua blogisisältöä vuoden jokaiselle päivälle. Joskus laadun ja määrän yhtäaikainen ylläpitäminen tuntuu haastavalle. Sitä tuijottaa sunnuntai-iltana seuraavan viikon kalenteria ja pohtii, mitä sanottavaa keksisi taas seuraavaksi seitsemäksi päiväksi.

Mutta siitä se kuitenkin aina lähtee. Tiistaille tulee idea, samoin lauantaille. Ja lopulta edessä on täysi kalenteri. Oikein itseäkin kummastuttaa välillä se, miten tämä työ jaksaa innostaa joka viikko. Ja miten ainakin itsestäni tuntuu, että aika usein sitä löytää myös jotain uutta kirjoitettavaa. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen postannut joka ikinen päivä. Tai no aivan joka päivä en ole kirjoittanut, mutta aivan joka päivälle on ollut vähintään ajastettu postaus. Se tuntuu hurjalle. Harvaa työtä kun aivan joka ikinen päivä tehdään.

Sain viime viikolla sähköpostin, jossa kerrottiin, että olen ehdolla  Inspiration Blog Awardseilla kategoriassa Vuoden viihdyttävin. Ensin titteli kuulosti koomiselle. Äitini sanoikin sarkastisesti ”sähän olet kyllä viihdyttävä”. Minullekin tuli mieleen pellehypyt ja muut show-viihdyke. Kun luin kuitenkin kategorian kuvauksen läpi, tuli hyvä mieli jo siitä, että olin päässyt ehdolle näin hienoon kategoriaan. Vitsi, kun te lukijani ajattelisittekin näin: ”Vuoden tarinankertoja, jonka juttujen pariin palaat kerta toisensa jälkeen. Tältä vaikuttajalta voit saada positiivista energiaa, tai vaikka vertaistukea elämän ylä- ja alamäkiin.”

Jos sinusta tuntuu, että haluat palata blogiini aina uudelleen ja uudelleen. Jos saat blogistani vertaistukea, iloa tai inspiraatiota, käythän äänestämässä Kolmistaan-blogin kohti voittoa tämän linkin takaa. Olen kyllä niin kovassa sakissa mukana, ja jos vanhat merkit, tubettajat vievät pystit, mutta hei: Yrittänyttä ei laiteta ja ei kai me vanhanajan mummobloggaajat – jota kyllä noiden ihanien nuorten tubettajien joukossa olemme – heitetä pyyhettä kehään ilman taistoa. Hassua tässä ehdokkuudessa, joka on muuten Inspiration Blog Awardsien ensimmäiseni, on se, että en yleensä käy juuri missään blogitapahtumissa. Mutta juuri tänne olin jo etukäteen ajatellut mennä, vaikken ehdokkuudesta vielä tiennytkään. Kohtaloako?

Ihanaa tiistaita! Voin kertoa jo vähän etukäteen, että minun tiistaini on ollut olemaan paras sitten miesmuistiin!

Äänestyslinkki vielä tässä. Äänestyksen yhteydessä voi halutessaan osallistua myös gaalalippujen arvontaan. 

-Karoliina-

 

Puheenaiheet Työ Ajattelin tänään