Kun (puoli)luomu on kaunista

P1290157.JPG

P1290162.JPG

P1290168 (2).JPG

P1310160.JPG

P1310172.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Orion Pharma

Muistatteko, kun alkuvuodesta kerroin aloittaneeni apteekissa myytävien hiuksia ja kynsiä vahvistavien Biorion kapseleiden päivittäisen käytön? Ja kuinka lupasin pidemmän käyttökokemuksen jälkeen kertoa teille, kuinka nuo biotiinia, sinkkiä ja seleeniä sisältävät kapselit ovat vaikuttaneet hiusteni ja kynsieni hyvinvointiin? Nyt testijaksoa on takana reilu kuukausi. Ja tuloksia on jo nähtävissä.

Aloitin Biorion-kapselien käytön siis juuri ennen joulua. Ja tämä olikin ihan ensimmäinen kerta elämässäni, kun tämän tyyppisiä valmisteita olen kokeillut. Kuten kerroin, ensimmäisen viikon aikana en huomannut vielä mitään muutoksia, mutta kun jatkoin vain kapselien käyttöä, toi jo toinen viikko yllätyksen eteeni.

Ensinnäkin. Hiukseni ovat olleet käytön aikana jotenkin vahvemman oloiset. Minullahan on luonnostaan lasimaiset ja yksittäisiltä hiusosiltaan aika ohuetkin hiukset. Nyt minusta tuntuu, että tukka tuntuu joukolta vahvempia yksilöitä, eli juurikin se yksittäisen hiusten ero on huomattava. Hius ei veny ja katkea niin helposti ja harjatessa irronneiden karvojen määrä on vähentynyt aivan silmillä havaiten.

Toinen asia, joka itse asiassa on vielä merkittävämpi, on kynsieni kunto. Minulla on ihan aina ollut todella ohuet ja liuskoittuvat kynnet, joissa on ollut milteipä pakko pitää kestolakkauksia/geelauksia tai ainakin peittävää lakkaa. Nyt onkin ollut vuosiin ensimmäinen hetki, kun olen antanut kynsieni olla melkeinpä luonnontilassa. Eikä ole edes hävettänyt! Tietysti varmasti joskus haluan piristää käsieni ilmettä värikkäillä lakkauksilla, mutta Biorion kapseleiden myötä siihen ei ole kuitenkaan mitään pakkoa. Kun olen työnnellyt kynsinauhat, viilannut ja leikannut kynnet, levittänyt kerroksen väritöntä lakkaa ja sen kuivuttua vielä hitusen kynsinauhaöljyä ja käsirasvaa, ovat kädet kauniit ja huolitellut. Eikä tunnin päästä näy repsoittavaa kynnen reunaa tai toista, josta on irronnut jo päältä liuska. Todellinen mullistus minun käsissäni!

Hiusten kanssa on ollut Biorionin myötä huomattavissa sama puoliluomu trendi. Ennen kiharsin tai ainakin laineilin hiukseni silloin, jos pidin niitä auki. Nyt monena aamuna on riittänyt pelkkä hiusten läpikäyminen muotoiluraudalla. Suorakin tukka näyttää kauniille, kunhan se on siinä kunnossa, ettei kuntoa tarvitse peittää laineiden alle.

Näin sitä aloitetaan helmikuu jos ei nyt luomuna, niin ainakin paljon riisutumpana ja vähemmän pyntättynä kuin moni kuukausi ennen tätä. Niin kai se on, että todellinen hyvinvointi ja kauneus tulee sisältä, eikä silloin ulkoisesti – ainakaan arjessa – tarvitse niin paljon kikkailla.

-Karoliina-
 

 

Kauneus Terveys Hiukset Testit

Saako lapsen läsnäollessa tehdä töitä?

PicMonkey Collage11.jpg

Minun arkeni on jaettu ikään kuin erilaisiin aikayksiköihin, jotka pitävät sisällään tiettyjä toimintoja. On aamutoimiyksikkö, päivätyöyksiköt, lapsiyksiköt, kotityöyksiköt, bloggaamisyksiköt, skypetysyksiköt ja kasapäin muita aikayksiköitä, joiden välissä yritän sukkuloida sulavasti ja välillä aivan mahallani raahautuen.

Jotkut aika- ja toimintayksiköt pitää järjestää mielestäni niin, etteivät ne kohtaa toisiaan, mutta joidenkin kanssa pieni päällekkäisyys ei haittaa ollenkaan. Saatan siis oikein hyvin saman hetken aikana suorittaa kotitöitä ja viettää F:n kanssa aikaa. Tai skypettää A:lle ja valmistaa ruokaa. Valita blogikuvia koneelta ja jutella hands freen avulla ystävän kanssa puhelimessa.

Joidenkin yksiköiden sekoittaminen ei mielestäni kuitenkaan ole ollenkaan hyvä juttu. Suurin yksikköristiriita on mielestäni lapsiyksikön ja bloggaamisyksikön välillä. Nimittäin kun otan koneen eteen – ja vaikka F leikkisi omassa huoneessaan, lukisi kirjaa tai katsoisi lastenohjelmaa – koen olevani ihan hirmuisen huono vanhempi. Koen, että vaikka tämä blogityö onkin siinä mielessäni niin ihanaa, että sitä voi tehdä kotoa käsin, en kuitenkaan voisi tehdä sitä F:n ollessa läsnä.

Olen pohtinut tätä asiaa aika paljon. Miettinyt, miksi minusta on ihan ok ripustaa pyykit, imuroida, leipoa rieskaa F:n ollessa kotona, mutta tietokoneella näpyttäminen ei olekaan enää sallittua. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että ensinnäkin tietokone eristää minut helposti muusta ympäristöstä. Tiskikonetta täyttäessä ei aivoja paljon tarvita, joten havainnointikykyä jää muuhunkin. Kotityöt sen lisäksi ovat minusta sitä aikuisen perusarkea, jota lapsen kuuluukin nähdä (ja omalta osaltaan myös osallistua niiden tekoon), mutta tietokonetyö – niin arkea kun se minulle ja monelle vanhemmalle nykyisin onkin – on puolestaan perhe-elämän ulkopuolista puuhaa.

Kun työelämän ja kodin välinen raja koko ajan vain hämärtyy, olenkin pohtinut sitä, miten perheissä rajataan töiden teko lasten ollessa läsnä. Tai pitääkö sitä muiden mielestä edes rajata? Onko töiden teko kotona perheelle plussaa, koska vaikkapa päiväkotipäivää voi tämän avulla lyhtentää? Vai miinusta, jos fyysisesti läsnä oleva vanhempi ei olekaan henkisesti läsnä? Pitäisikö työt hoitaa työaikana ja perhe perheaikana? Siitäkin huolimatta, että perheaika olisi näin ajallisesti lyhyempi.

Miten teillä jaetaan työnteko ja perheaika? Ja teettekö paljon töitä lasten ollessa läsnä?

-Karoliina-

Kuvat: Sanni Kariniemi (Teoksesta Tee se itse -vauva, Kariniemi&Sallinen, 2016, Bazar) 

Puheenaiheet Vanhemmuus Ajattelin tänään