Kun pitää pysähtyä. Vaikka pakolla.

 

PA140010.JPG

PB210158.JPG

PicMonkey Image.jpg

PB210159.JPG

Minun elämäni on ollut viimeiset vuodet sellaista, että harvoin on ollut aikaa pysähtyä. Joku on joskus sanonut muistaakseni täällä blogissakin, ettei elämää tarvitse täyttää pullolleen ja että hyväksyntää ei tarvitse ansaita sillä, että tekee koko ajan jotakin. Myönnän, että päässäni kytee varmasti sellainen työntekoajattelu, että koen välillä ihan pienistäkin suvantohetkistä syyllisyyttä. Toisaalta. Kun on ikään kuin vahingossa hommannut itselleen kaksi työtä, ei ole myöskään muuta vaihtoehtoa, kun tehdä ne kunnolla. Ne, ja sitten tämä tärkein työ – ihmisyys. Äitiys ja kaikki muut ihmissuhteet. Ja jos ne meinaa klaarata kunnialla läpi, ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin painaa sata lasissa.

Täytyy sanoa, että rakastan äksöniä ja toimintaa. Minun olisi vaikeaa varmasti tehdä vähemmän, kun tiettyyn tahtiin on tottunut. Se on minun tapani elää. Mutta silti sitä huomaa tarvitsevansa välillä aina hetkeä olla ihan vaan rauhassa. Hetken hiljaa ja leväten. Hetkeä arjen ja melun keskellä.

Kun olin pari viikkoa sitten varannut samalla päivälle kampaajan, kynsihuollon ja kasvohoidon, aloin olla jo aika levoton kahden ensimmäisen kauneusoperaation jälkeen. Tuli tunne, että en vaan voi enää istua hetkeäkään paikallaan tekemättä mitään. Takaraivossa jyskytti tekemättömien töiden lista ja kotona odottavat hommat. Oli kireä olo.

Kun sitten kuitenkin asettauduin The Span hoitohuoneeseen lämmitetylle vuoteelle, peiton alle, suljin silmäni ja annoin Suvin aloittaa kasvohoitoni, ei varmasti mennyt kuin alle kymmenen minuuttia, kun oloni oli jo aivan erilainen. Hämärä huone, kynttilöitä ja rauhoittava musiikki. Tajusin, että sellainen pysähtyminen arjen keskellä oli juuri se, mitä tarvitsin. (Sen lisäksi, että näppyläni kaipasivat kunnon poistamista ja ihoni kirkastamista).

Suvi teki minulle Diego Dalla Palman Professional DETOX-kasvohoidon, joka on syväpuhdistava hoito, joka edistää kuona-aineiden poistumista sekä lisää ihosolujen elinvoimaisuutta. Hoidon tavoitteena oli poistaa kuolleita ihosolujani  ja  epäpuhtauksia ihon  pinnalta,  sekä  toimia  ikään kuin sisältä  päin  niin, että hoito puhdistaa solut  vapaista  radikaaleista  sekä  muista  sellaisista ainesosista,  jotka  liiaksi  kertyneinä  estävät  ihoa toimimasta oikealla tavalla. 

Minun DETOX-kasvohoitooni yhdistettiin vielä näppyläleukani vuoksi mekaaninen puhdistus, jota olen suoraan sanottuna vähän pelännyt vuosien takaisten kokemusteni perusteella. En tiedä, onko ihoni nyt paremmassa kunnossa, oliko puristely nyt ammattitaitoisempaa vai pehmittikö DETOX-hoidon ainesosat ihoni niin hyvin, ettei näppylöiden puristelu sattunut mistään muualta kuin huulen reunasta ollenkaan. Itse asiassa. Nukahdin kahdesti kesken operaation.

Kun nousin tunnin kasvohoidon jälkeen ylös – olo oli – rentoutunut. Ja hehkeä. Hassua, miten ne kotona odottavat työt eivät painaneetkaan enää niin mieltä.

Koodilla KOLMISTAAN kaikki lukijani saavat -10% kaikista The Span kasvohoidoista. Tarjous voimassa vuoden 2016 loppuun asti. Oivallinen kaunistus ennen pikkujouluja tai ihana lahja pukinkonttiin. 

Rentouttavia hetkiä!

-Karoliina-

*Kasvohoito saatu The Spasta 

Kauneus Mieli Iho Testit

Marraskuu – Miten ihanaa, että olet kohta takana!

PB300178.JPG

PB300160.JPG

PB300174.JPG

PB300175.JPG

Viimeinen päivä marraskuuta. Vuosi 2016. Toisaalta tuntuu, että tämä kuukausi on niin hirveän pitkä. Niin tylsä, harmaa ja sairasteluiden täyttämä, että moni päivä ja jopa viikko on mennyt ikään kuin ohi. Madellut aamusta iltaan, viikon alusta viikonloppuun. On ollut ihanaa lunta, jota on tullut katseltua vain ikkunaruudun läpi. Ja sitten sitä ankeaa loskaa, räntää ja vettä, joka on tehnyt päivistä yhtä väritöntä mössöä.

Toisaalta. Onhan tässä ollut iloakin. F:n etukäteissynttärit, reissupäivät, äitin ja isän vihkivalojen uusiminen ja…hmm. Mitähän muuta? Aika usein sitä osaa iloita pienestä ja muistan ihan tavallisia kivoja hetkiä. Tästä marraskuusta vaan kun ei tunnu oikein jääneen noiden parin edellä mainitun jutun jälkeen oikein mitään käteen. En oikein edes muista, mitä on tapahtunut. Olenko ehtinyt nähdä ystäviä? Mikä on naurattanut? Kävimmekö kertaakaan kirjastossa? Mitä syötiin ja mistä puhuttiin?

Kai se on vaan myönnettävä, että marraskuu – ainakin minulle – on se vuoden ankein kuukausia. Aina. Silloinkin, kun ei aidosti edes olisi varaa valittaa. Silloinkin, kun tietää edessä olevan joulun, uudenvuoden ja kaiken sen loppuvuoden ilon.

Jos jotain iloa etsii, niin sen, että marraskuu pakottaa ihmisen perusasioiden äärelle. Kun luonnonvalo on poissa ja jouluvalojen loisto edessä, karisee elämästä kaikin puolin kaikki päälle liimattu glamour. Marraskuu on maksalaatikkoa, yhdeksältä aloitettuja yöunia, kollarihousupäiviä ja silmäpusseja. Se on sitä, että elämän kohokohtaa on Katsomon Ex-onnelliset ja Alepan alennuslapullinen maito. 

Onneksi marraskuu on muutaman tunnin päästä taaksejäänyttä elämää. Tänään käytiin joulutorilla ottamassa ennakkolähtö kauteen. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. Huomenna on jo vuoden viimeinen kuukausi. Yleensä se yksi parhaista siinä kahdentoista kuukauden sakissa. Kimaltava. Täynnä herkkuja ja lahjasupinaa. Joulujuhlia ja illan hämyssä juotuja glögimukeja. Kynttilöitä ja perhettä. Pikkujouluja ja lapsen silmissä kimmeltävää odotusta.Rauhaa ja rakkautta. 

Mitä sinulle jäi marraskuusta käteen ja mitä kaikkea odotan loppuvuodelta?

-Karoliina-

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään