Sillä on kalju pää, lempeät silmät, hassuja pisteitä kämmenselässä ja ”piikkinen suukko”, kuten eräs meille molemmille rakas neiti sanoo. Se nostelee puntteja, pähkäilee paperikoneasiaa, remontoi non-stopina, tekee Veikkausta ja on oivallinen kapteeni merirosvoleikeissä. Talvisin se vetää juoksujalkaa Stigaa ja kesällä opettaa, kuinka mato laitetaan ongenkoukkuun.

Ja kun se sanoo mielipiteensä, silloin kannattaa kuunnella, koska aika harvoin – sanotaanko, että kerran vuosikymmenessä – se puuttuu lastensa asioihin. Sen mielestä sen lapset ja lapsenlapsi ovat niin viisaita, että osaavat itse tehdä omat virheensä päätöksensä. Vaikka eiväthän ne aina osaa. Silloinkaan se ei hermostu, vaan seisoo ainoastaan oven takana ja tarjoaa apua. Ei sano ”mitä mä sanoin”, vaan vähäeleisesti tulee ja pelastaa tilanteen: Kantaa ruokapöydän uuteen osoitteeseen tai kysyy, maistuisiko tähän väliin kahvipulla tai aivan liian vahva paukku.

Se on iskä, isi ja pappa. Sillä on kolme tytärtä, yksi tyttärentytär ja vaimo. Se on meidän kaikkien yhteinen mies ja miehenmalli. Se, joka pitää tyttöjensä puolta. Aina.

Kiitos isi, että olet olemassa!

Onnea myös F:n isä! Ja kiitos elämäni ihanimmasta tytöstä. 

-Karoliina-